Jörn Donner oli monipuolinen kulttuuripersoona, joka matkusti laajasti eri puolilla maailmaa. Hän koki koko maailman kotimaanaan. Donnerin taidokkaisiin matkakuviin voi tutustua Hakasalmen huvilan näyttelyssä Helsingissä kevään ja kesän aikana.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Läpi elämänsä matkanneelta Jörn Donnerilta (1933–2020) jäi jälkeen mittava valokuva-arkisto, jonka korkea taso selvisi vasta muutama kuukausi hänen kuolemansa jälkeen. Kulttuuripersoonan ansiot tunnetaan hyvin, mutta hänen valokuvaajan taitonsa tulivat hieman yllätyksenä.
Hakasalmen huvilan näyttely koostuu 125 matkakuvasta, jotka Donner otti matkoillaan 1950- ja 1960-luvuilla. Lisäksi esillä on matkamuistoja ja otteita hänen ulkomailta lähettämistään kirjeistä. Useat hänen matkoistaan suuntautuivat maihin, joissa harva aikalainen oli päässyt käymään.
Matkustaminen oli Donnerille elämäntapa. Merkittävä osa varsinkin varhaisten vuosien matkoista olivat reportterimatkoja, joiden pohjalta syntyi lehtiartikkeleita ja kirjoja. Juttujen tilaajat maksoivat matkat. Donner olikin antanut ainoana elämänohjeena pojalleen Rafaelille tämän: älä koskaan kieltäydy ilmaisesta matkasta.
Taiteellisesti korkealaatuiset valokuvat kertovat kohtaamisista, katunäkymistä ja matkanteosta Latinalaisesta Amerikasta aina Cannesin elokuvajuhliin ja Saharan autiomaalle. Kuvissa nähdään ihmisiä, maisemia ja rakennuksia. Osin ne esittävät arkisia tilanteita – sellaisia, joita kadulla kulkija tai puistoissa istuskeleva tarkkailija kohtaa. Tunnelma on usein hieman ulkopuolinen, eivätkä kuvissa esiintyvät henkilöt aina huomaa olevansa kameran kohteena.
”Keskityimme näyttelyn kuvien valinnassa 1950- ja 1960-lukuihin, jolta ajalta ovat peräisin vahvimmat kuvat. Usein valokuvaajilla on niin sanottu kultakausi, ja tämä oli Jörn Donnerin kultakausi. Hän myös kuvasi tuolloin Leica-kameralla, jota arvostetaan erityisesti tilannekuvaukseen sopivana”, näyttelyn kuraattori Hannamari Shakya kertoo.
Valokuvat ovat vaatineet tarkkuutta ja tilannetajua
Jörn Donner kykeni tekemään huomioita, jotka vaativat tarkkuutta, tilannetajua, nopeutta ja herkkyyttä. Valokuvat olivat hänelle eräänlaisia muistilappuja nähdystä ja koetusta.
”Valokuvaajana hän oli poikkeuksellinen lahjakkuus. Pidän monista hänen kuvistaan, mutta erityisesti Intian kuvissa on erityislaatuinen tunnelma. Yksi lempikuvistani on ylivalottunut kaupunkikuva Hong Kongista”, Shakya toteaa.
Valokuvissa näkyy mennyt maailma, johon kuului glamouria ja loistoa. Ihmisiä oli paljon vähemmän, autokanta oli pienempi, ja paikoitellen toisen maailmansodan jäljet olivat yhä nähtävissä.
Berliinissä, Donnerin lempikaupungissa, oli vielä vuonna 1958 raunioita pommitusten jäljiltä. Toisaalta maailma on pysynyt samana: iloiset lapset leikkivät pihoilla ja puistoissa, ja esimerkiksi Intian köyhät asuvat yhä yhtä surkeissa oloissa kaduilla.
Yksi Donnerin matkakohteista oli Etelä-Afrikka. Rotuerottelupolitiikka jakoi eri rotuja edustavat ryhmät omille alueilleen ja rajoitti väestöryhmien välistä kanssakäymistä. Johannesburgissa ja Kapkaupungissa vuonna 1968 otetuissa kuvissa vaikuttaa mielenkiinnon kohteena olleen nimenomaan musta väestönosa ja sen elämä.
”Oleskeltuani muutamia tunteja Johannesburgissa minusta tuntuu, että lukemani kirjat eivät ole pystyneet antamaan kuvaa Etelä-Afrikan todellisuudesta. Yhtä vähän kykenen siihen itse; voin vain rekisteröidä mitä silmäni näkevät”, Donner totesi kirjoituksessaan.
”Yritän nähdä maailman yhtenä maana, kotimaanamme”
Uteliaisuuden ja tiedonhalun lisäksi miestä ajoi maailmalle myös se, että hän ei oikein viihtynyt Suomessa ja koki suomenruotsalaiset piirit liian pieninä.
”Minä yritän nähdä maailman yhtenä maana, kotimaanamme”, Donner kirjoitti vuonna 1968 Otavan julkaisemassa Världsbokenissa. Kirja kertoo matkasta läpi viiden maanosan ja maailmantapahtumien polttopisteestä toiseen. Teos päättyy Tšekkoslovakian miehitykseen.
NäyttelyJörn Donner – Matkalla 1951–68 on esillä Hakasalmen huvilassa Helsingissä 3. syyskuuta 2023 asti.
Lue myös:
Ateneumin kokoelmanäyttely Ajan kysymys katsoo uudistuneen taidemuseon teoksia uusin silmin
Halosenniemen näyttelyssä Tuusulassa juhlistetaan Maija Halosta
Teatterimuseon näyttely Everybody Dance! viekoittelee vieraansa tanssin pyörteisiin