Kokeneet matkailutoimittajat Antti Helin ja myös valokuvaajana toimiva Ville Palonen tunnetaan Kerran elämässä -blogin pitäjinä. Heidän tuorein teoksensa on ”opaskirjan muotoinen rakkaudenosoitus Suomelle”.
Vappu Ikonen
11.8.2025 Toimittajakaksikko keskittyi aluksi kiertämään maailmaa kunnes käänsi 2020-luvulla katseensa kotimaan ihmeisiin.
Ensimmäinen versio Antti Helinin ja Ville Palosen kirjasta Kerran elämässä – Suomen 500 parasta kohdetta (Readme.fi) ilmestyi vuonna 2022. Päivitetty ja laajennettu laitos on tältä vuodelta.
Opas onkin nyt todella ajankohtainen ja listaa kiitettävästi uusimpia suomalaiskohteita. Jopa niin uusia, että niitä ei vielä ole, kuten Ouluun kulttuuripääkaupunkivuonna 2026 avautuva Museo- ja tiedekeskus Tiima.
Toisaalta kirjassa mainitaan vielä maailman pohjoisin Michelin-tähtiravintola, joka ehti valitettavasti sulkea hiljattain ovensa. Kohteet ja tilanteet elävät, ja teokseen taltioidaan senhetkinen tilanne.
Palvelee hyvin kotimaanmatkan suunnittelijaa
Vaikka teos esittelee peräti puolituhatta näkemisen arvoista kohdetta, se on maltillisen kokoinen ja painoinen. Yhdelle sivulle mahtuu keskimäärin kolme, neljä paikkaa tai tapahtumaa, sillä kuvaukset ovat hyvin tiiviitä.
Ratkaisu toimii, koska kiinnostunut lukija etsii joka tapauksessa lisätietoa muun muassa ajoreiteistä ja aukioloajoista netistä.
Suppeasta esitysmuodosta huolimatta tekijät onnistuvat perustelemaan valintansa sekä hauskasti että oivaltavasti.
Opas on jaettu maantieteellisesti kuuteen osioon, etelään, itään, keskelle, saaristoon, länteen ja pohjoiseen. Pohjoinen lasketaan alkavaksi Koillismaalta.
Pääryhmittelyn alla on vielä pienempiä lukuja, esimerkiksi itä on edelleen jaettu kuuteen eri osaan. Kirjasta käy selväksi esimerkiksi se, että Ahvenanmaa on muutakin kuin Maarianhamina.
Maantieteellinen jaottelu palvelee hyvin lomamatkaa suunnittelevaa lukijaa. Pidennetyn viikonlopun aikana ehtii käydä läpi yhden alaluvun kohteet, ehkä Helsinkiä lukuun ottamatta.
Luontoa, kulttuuria ja kulttuurin muovaamaa luontoa
Kirja kattaa sekä luontokohteet että ihmisen rakentamat kulttuurikohteet ja lisäksi niiden yhdistelmät, sillä vaikkapa ranta-alueet, kosket ja linnavuoret ovat yleensä ihmisen muokkaamia.
Esimerkiksi sulkavalaisen Pisarasalmen linnavuoren muotoilusta on pitänyt huolen jääkausi, mutta se jäisi helposti saavuttamatta, jos perille ei johtaisi hyvin hoidettua polkua ja jyrkimmissä kohdissa portaita.
Myös Aulangolta ja Kolilta aukeavat komeat näköalat, jotka nekin jäisivät monelta kokematta ilman näkötornia tai perille vievää tietä. Heinolassa kasvava jättimäinen tsaarinpoppeli on sekä luontokohde että osa kulttuurimaisemaa.
Monet kulttuurikohteet, vaikkapa Akseli Gallen-Kallelan tai Jean Sibeliuksen taideteokset ovat puolestaan luonnon inspiroimia, eli luonto on myös muovannut kulttuuria.
Yllätyksiä ja inspiraatiota
Lähes kymmenesosa kirjasta on omistettu pääkaupunkiseudulle, jolta on nimetty 46 kohdetta. Kaikki tuntuvat perustelluilta, osa myös yllätyksellisiltä, kuten retkiluistelu Helsingin saaristossa ja Myyrmäen aseman graffitit.
Eläintieteellisen museon eli Luomuksen stellerinmerilehmän luuranko on noussut suosioon Ida Turpeisen Elolliset-romaanin myötä.
Vaikkapa Turusta listalle mahtuvat tuomiokirkko, linna ja jokilossi Föri.
Kirjan valinnat ovat ylipäätään riemastuttavan subjektiivisia. Mukana ovat luonnollisesti kaikki Unescon suomalaiset maailmanperintökohteet mutta niiden rinnalla railakkaasti myös Oulun tunnetuin graffiti Paska kaupunni.
Oulu on muutaman kerran maalannut graffitin peittoonkin, mutta se on sinnikkäästi ilmestynyt takaisin. ”Kaupungin kulttuuritoimessa on mietitty jopa graffitin suojelemista mutta ymmärretty, että sen arvo katoavaisuudessa ja uudelleensyntymisissä. Se on elävää, urbaania kaupunkiperinnettä.”
Suopotkupallosta Kusikiveen
Toinen yllättävä valinta on Joensuussa toimiva pizzeria Roihu. En ole itse maistanut erinomaisiksi mainittuja lättyjä, mutta ehkä se tosiaan ansaitsee paikkansa viidensadan parhaan joukossa. Taatusti testaan seuraavan kerran kaupungissa vieraillessani.
Ruokatuotteista parhaiden joukkoon on nostettu myös muun muassa Lappeenrannan Atomi ja Vety, Kyrön tislaamo ja joitakin maakuntien ravintoloita, kuten ahvenanmaalainen Smakby ja Tertin kartano Etelä-Savon Mikkelissä.
Sen sijaan vaikkapa mustamakkara, muikut ja lörtsyt puuttuvat.
Aineetonta kulttuuriperintöä edustavat muun muassa Oulun ilmakitaransoittokilpailut ja suopotkupallon maailmanmestaruuskisat, joita järjestetään Hyrynsalmen Pölhönvaaralla.
Kaikki veistosvalinnat, kuten lukuisat ITE-taiteen hengentuotteet sekä Juha Miedon ja Juice Leskisen patsaat Kurikassa ja Juankoskella, eivät noudata perinteisintä kuvataiteen kaanonia.
Toisaalta Kurikasta esitellään toinenkin ehdoton nähtävyys: Kusikivi eli siirtolohkare, jolle Ruotsin kuningas on joskus pissannut. Tämä on must!
Näe edes nämä
Jääkö jotakin puuttumaan? Totta kai, sillä tokihan Suomessa on upeita matkailukohteita paljon enemmän kuin viisisataa.
Kirja tarjoaa silti tällaisenaankin paljon. Se kannattaa hankkia pelkästään huumorinsa ansiosta.
Aivan alussa on myös hyvä listaus tyyliin ”katso edes nämä”. 36 eri kategoriasta on poimittu mukaan kolme parhaista parasta.
Tekijät kehottavat rastittamaan käydyt kohteet. Tein työtä käskettyä ja huomasin ilokseni nähneeni oppaan suosituksista noin puolet. Listaus yllyttää kokemaan loputkin, paitsi ehkä fyysisesti erittäin vaativaksi mainitun Kevon kanjonin Utsjoella.