Vaikka kesämökillä viihtyisi kuinka hyvin, välillä tekee mieli suunnata paikallisiin retkikohteisiin. Posiolla sijaitseva Korouoma tarjosi paitsi hulppeita maisemia myös viilennystä kuumaan kesäpäivään.
Teksti ja kuvat: Helinä Kujala
17.9.2025 Olen onnekseni saanut mökkeillä Kuusamossa joka kesä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna tuo parin viikon ajanjakso osui pitkään heinäkuiseen helleaaltoon, joten retkeily paikallisissa luontokohteissa jäi tavallista vähemmälle. Paras luontokohde kun löytyi mökkirannasta, lempeästi vilvoittavista Muojärven aalloista.
Yhden päiväretken päätimme kuitenkin puolison kanssa tehdä, ja tällä kertaa suuntasimme Korouomaan naapurikunnan Posion puolelle.
Korouoma on maakuoreen satoja miljoonia vuosia sitten syntynyt rotkolaakso – yksi Euroopan syvimmistä maanvajoamista. Sen läpi kulkee parinkymmenen kilometrin vaellusreitti, mutta lyhyempään retkeilyyn valitsimme Koronjääksi nimetyn viiden kilometrin päiväreitin.
Korouoman reitti kulkee vanhaa hevostietä
Saukkovaaran pysäköintialueelle savuttuamme lähdimme taivaltamaan leveää, hyväkuntoista polkua. Vastaan käveli päiväreitiltä palaava, hikeä pyyhkivä mies, joka huikkasi loppumatkan nousun ottavan hieman koville. Eipä ihme, sillä taivaalla ei näkynyt ainuttakaan pilveä ja lämpömittari oli taas ponkaissut yli hellerajan.
Vielä tarkistus: ovathan vesipullot ja eväät matkassa. Sitten vain eteenpäin!
Opastaulut matkan varrella kertoivat meidän kulkevan vanhaa hevostietä. Metsäsavottoja oli täällä jo 1800-luvun lopulla.
Tukit hakattiin talvella ja kuljetettiin hevosilla metsästä purojen ja jokien varsille. Kevättulvien aikaan ne uitettiin vesireittejä pitkin eteenpäin sahoille. Nykyisin Korouoman alue on suurelta osin vanhaa suojeltua metsää.
Kuljimme läpi kauniin kangasmetsän, ja jonkin aikaa edettyämme saavuimme Hannunkallion näköalapaikalle. Ryhmä ulkomaalaisia retkeilijöitä vietti siellä taukoaan, mutta hyvin mahduimme sekaan.
Ihastelimme jylhiä kallioseinämiä, jotka kohoavat alueella enimmillään 130 metrin korkeuteen. Yritin kuvitella, miltä maisemat näyttävät talvella, kun rinteitä koristavat suuret jääputoukset. Paikka tarjoaa komeat puitteet jääkiipeilyyn, ja paikka onkin lajin harrastajien suosiossa.
Tauon paikka koitti Jaska Jokusen kohdalla
Kun pääsimme kanjonin pohjalle, ilman viileys yllätti. Lämpötilaeroa lähtöpaikkaan havainnollisti kivenkolosta pilkistävä pieni jäälohkare, jota hellekään ei ollut sulattanut. Nyt ei ainakaan tarvitse hikoilla!
Pysähdyimme nauttimaan termarikahvit ja eväspatongit Jaska Jokuseksi nimetyn jääputouspaikan kohdalle, minkä jälkeen jatkoimme eteenpäin kanjonin pohjalla virtaavan Korojoen vartta. Kirkkaan veden läpi näkyi kauniisti pieniksi dyyneiksi muovautunut hiekkapohja.
Ohitimme Kanjonilaavun nuotiopaikkoineen, johon pari retkeilijää oli juuri asettumassa. Maastopalovaroituksen vuoksi tulentekoa ei voinut ajatellakaan.
Pian edessä avautuikin reitin vaativin osuus eli nousu kohti lähtöpistettä. Pienet pysähdykset tauottivat sopivasti kulkua ja tasasivat hengitystä. Nähtävää riitti yhä, sillä reitin varrella rinnettä pitkin ryöpsähteli vuolas puro.
Vaikuttava paikka, kannatti tulla, summasimme yksimielisesti, kun istuimme retken jälkeen pienessä Korouoman Eräkahvilassa kahvit ja pullat edessämme.
Paluumatkalla palkitsimme itsemme vielä pulahtamalla Posionjärveen – ja päivän päätteeksi tietysti myös tuttuun mökkijärveen.
Millainen tarina kotimaanmatkailusta sinulla on mielessäsi? Lähetä teksti ja kuvat osoitteeseen toimitus@matkailulehti.fi.
Kysythän aina luvan julkaisuun kuvissa esiintyviltä henkilöiltä. Palkitsemme julkaistavat tarinat Matkailulehden tai sisarmedioidemme näytenumeroilla.