Suomineidon päälaki tuntuu etelästä saapuvalle lähes toiselta maalta, niin eksoottinen on kesäinen yötön yö tunturimaisemassa.
Mia Lääti
22.7.2026 Kun avaa auton oven, paikalle lehahtaa pari toiveikasta hyttystä. Kesäkuun alussa eivät ötökkäparvet kuitenkaan syö hengiltä. Talvitakkiakaan ei tarvita.
Uudeltamaalta Lappiin ajettaessa lämpötila muuttui vain muutaman asteen verran, Utsjoen voitoksi. Koko vierailumme ajan aurinko paistoi täydeltä taivaalta, siinä missä kotona satoi vettä.
Oli hauskaa potkia viimeisiä lumikinoksia t-paidassa. Yölläkään ei lukulamppua tarvittu, sen kun raotti pimennysverhoa, ja aurinko loimotti taivaalla yhä. Eihän se yöllä laskekaan katsettaan upeasta Tenojoesta, vaan möllöttää sitkeästi taivaalla toukokuun puolivälistä aina heinäkuun loppuun asti.
Vaikka kesä on valoisa myös Etelä-Suomessa, oli yötön yö silti niin eksoottinen näky, että sitä piti käydä useammin kuin kerran keskellä yötä ihmettelemässä.
EU:n pohjoisin kunta on hiljaisuuden maa
Utsjoki on sekä Suomen että Euroopan unionin pohjoisin kunta. Utsjokilaakso on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista, ja se kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.
”Haltijoiden maa”, totesi lapseni ihaillessaan kitukasvuisten vaivaiskoivujen valtaamia rinteitä.
Kaduilla tepasteleviin poroihin ei lyhyessä ajassa ehtinyt kyllästyä. Niin välinpitämättöminä ne shoppailivat kyläraitilla ja jolkottelivat jalkapallokentällä.
Pysähdyin kysymään, kumpi joukkue on voitolla, mutta porot tuntuivat suhtautuvan ihmisiin niin tottuneen välinpitämättömästi, etteivät vastanneet.
Maisema oli hengästyttävä, mutta vielä sitäkin vaikuttavampaa oli hiljaisuus. Se tuntui alkuun melkein epämiellyttävältä, niin epätodellista se oli.
Vaikka ravintolassa kuului viereisestä pöydästä naurua ja linnut lauloivat, taustahäly puuttui kokonaan. Ei junaa. Ei lentokoneita. Ei moottoriteitä. En malttanut olla pysähtymättä vähän väliä vain kuunnellakseni hiljaisuutta. En usko koskaan ennen kuulleeni sitä. En oikeasti.
Poronkäristystä ja hillapavlovaa
Olemme perheen kanssa matkustaneet kesäisin usein Välimeren rannoille, mutta tänä vuonna halusimme tehdä poikkeuksen ja ajaa Suomen halki.
Pelkäsin pitkää automatkaa etukäteen, mutta kuuntelimme koko perheen voimin äänikirjaa, ja lopulta matka hurahti lähes yhtä vaivattomasti kuin lento ulkomaille. Ja vähän siltä se tuntuikin.
Siinä missä Rovaniemi tuntuu vielä tutulta suomalaiselta kaupungilta, on Utsjoki kuin toinen maa. Siellä kuulee norjaa ja saamea, ja kännykkäkin kuvitteli olevansa Tenojoen toisella puolella Norjassa siirtäen kellon sinnikkäästi tunnin taaksepäin.
Aurora Holidaysin mökki oli viihtyisä majapaikka. Huomio kiinnittyi siihen, että yksityiskohdat oli mietitty huolellisesti. Lapsi ilakoi mökistä löytyneistä pelikorteista, minä puolestani pehmeistä lakanoista ja vallinneesta siisteydestä ja raikkaudesta.
Nautimme mökkikylän ravintolassa poronkäristystä, paikallisesta kalasta valmistettua kalakeittoa ja hillapavlovaa. Keliakiaa sairastavan näkökulmasta ilahdutti erityisesti seinällä komeileva kunniamaininta Keliakialiitolta sekä ruokalistan selkeät allergeenimerkinnät.
Saamelainen perheyritys
Aurora Holidays on saamelainen perheyritys, joka pyörittää majoitusta ja ravintolaa sekä järjestää matkailijoille muun muassa revontuli- ja lunniretkiä.
Ravintolan ja mökkien omistajan Tiina Salosen kanssa on helppo jäädä juttelemaan. Hän on puhelias, lämmin ja auttavainen persoona, joka tuntuu tietävän vähän kaikesta kaiken.
”Haluan, että ihmiset kokevat olevansa tervetulleita”, Tiina sanoo, ja voin ilolla vastata tuntevani niin.
Tiina kertoo, ettei matkailuyrittäminen Utsjoella ole aina helppoa. Venäjän hyökkäyssota, lohenkalastuksen rajoitukset ja jatkuvasti muuttuvat määräykset ovat koetelleet aluetta.
Silti yrityksessä katsotaan eteenpäin. Kekseliäisyys ja yritteliäisyys näkyvät kaikkialla. Ravintolan terassin alla oleva kamera lähettää ympäri vuoden suoraa kuvaa Tenojoelta. Kesällä voi seurata yöttömän yön aurinkoa ja talvella revontulia, jotka valaisevat taivasta parhaimmillaan lähes joka ilta.
Enemmän satua kuin Suomea
Utsjoelta löytyvät kirjasto, koulu, pankki, uimahalli, kauppa ja jopa nakkikioski. Silti Utsjoen viehätys ei ole siinä, mitä siellä on. Vaan siinä, mitä siellä ei ole. Siinä, miltä siellä tuntuu olla.
Jokaisen kiireisen kaupunkilaisen pitäisi käydä Utsjoella edes kerran vuodessa lataamassa akkujaan. Siellä saa jurottaa, reippailla ja hengittää rauhassa keskellä maisemaa, joka näyttää enemmän sadulta kuin Suomelta.
Utsjoella elää saamelaisten, Suomen alkuperäiskansan, historia, joka on monelle meistä yllättävän vieras. Lahjatavaraliikkeestä ei löytynyt hyllyjä täynnä Made in China -tuotteita, vaan paikallisia käsitöitä ja kokonainen hylly saamelaiskirjailijoiden kirjoja myös suomennettuina.
Ehkä juuri aitous tekee Utsjoesta niin erityisen. Se näkyy ihmisissä, maisemassa ja hiljaisuudessa.
Kuten Tiina Salonen toteaa: ”Utsjoella on ihmisen hyvä olla.”