Flow Festivalilla käy nopeasti ilmi, että kaupunkifestivaalielämys rakentuu muustakin kuin siitä, millainen artisti- ja bändikattaus tapahtumaan on valikoitu.
Elina Saarinen
17.8.2026 Turkooseja shortseja, vaaleanpunaisia tyllihameita, poskissa kimaltavaa glitteriä.
Ruotsalaisen pop-sensaation Zara Larssonin keikkayleisö on pukeutunut artistin visuaalista lavaestetiikkaa mukaillen karkkiväreihin. Yleisön yläpuolella kiiltää delfiini-ilmapallo.
Flow Festivalin elokuisen perjantai-illan kruunaa kimaltelevaan kääreeseen paketoitu musiikkilahja. Huiman taitava laulaja on rakentanut lavashow’nsa albuminsa Midnight Sunin ilmeen mukaan.
Kun taustakankaalla säkenöi Larssonin hittien tahdissa vuoroin pohjoismaisen metsän taakse laskevaa auringonkultaa, vuoroin trooppisen turkoosissa meressä hyppiviä delfiineitä, tanssiva yleisö hihkuu, huutaa ja huokailee.
Tällaiselle keikalle keski-ikäinenkin saa luvan sipaista luomiin turkoosia, pinkkiä ja hohtavan kultaista!
Kaupungin ytimessä, keskellä kaikkea
Olemme seuralaiseni kanssa tulleet Flow Festivaleille, kuten suurin osa muustakin yleisöstä: metrolla. Matkaa Suvilahteen on Helsingin rautatieasemalta vain muutama kilometri.
Sörnäisten ja Kalasataman metroasemien väliin sijoittuva Suvilahti sopii hienosti urbaanin musiikki- ja kaupunkikulttuurifestivaalin pitopaikaksi.

Tänne on helppoa ja ekologista saapua näkemään suosikkiartistinsa sen sijaan, että joutuisi lentämään heidän perässään residenssikeikoille Lontooseen tai Keski-Euroopan jättihalleihin.
Toivottavasti Flow saa jatkaa Suvilahdessa vielä pitkään. Festivaalin toimitusjohtaja Katariina Uusitupa kertoo, että ainakin ensi kesäksi tuttu paikka on turvattu.
”Ei Flow’ta voi viedä pois Helsingin keskustasta. Liitymme tiiviisti urbaaniin maisemaan”, hän tiivistää.
Löytämisen riemua
Vanhalle voimalaitosalueelle pystytetään Flow’n ajaksi yllätysrata, joka kiemurtelee rakennusten ja tapahtumaan varten luotujen taideteosten lomassa.
Yleisömeressä ajelehtiessaan saattaa löytää jotain itselleen ihan uutta, oli se sitten syötävää, nähtävää tai kuultavaa.
Jollain kujalla tempaudun tanssimaan konebiitin tahtiin. Taikamajan kultaisen verhon takaa minulle ojennetaan jäätelö.

Balloon 360° -lavan väreissä hehkuva pallo houkuttelee minut yli 80-vuotiaan jazzmuusikon Eero Koivistoisen kvartetin keikalle ja myöhemmin hoilaamaan antaumuksella yleisön yhteislauluna Tyler Ballgamen vetämää 1970-luvun hittiä.
Räppäri ibe piikkitukkaisine tanssijoineen sukeltaa esiin savukoneen pöllyttämästä usvamerestä. Bizin keikalla lavalle nousee yllättäen yksi suosikkiartisteistani, Vesta.
Tuoretta tryffeliä ja muita herkkuja
Festareilla on yli 40 ruokakojua, jotka kaikki tarjoilevat vastuullista ja pääasiassa kasvispohjaista ruokaa.
Ostan Flow’n Sustainable Food -kisan finalistin Magun kojulta kulhon korealaista nuudelia. Maistan lootuskukkaa Pumpuin menulta. Syön Teemu Muurisen pastabaarissa vastaraastetulla tryffelillä höystettyä cacio & pepe -pastaa.
Yhdeksän tuntia tanssimista herättää nälän, ja olisin mielelläni herkutellut enemmänkin, elleivät hinnat olisi olleet niin korkeat. Biohajoavalta kertakäyttölautaselta tarjoiltu pasta-annos maksaa 22,50 euroa. Päädymme seuralaiseni kanssa jakamaan annokset.
Kokeilen myös oranssina hehkuvaa, appelsiinilla koristeltua drinkkiä. Se tarjoillaan pantillisesta kestomukista.

Kun jonotan myöhemmin palauttamaan mukia, ohikulkija ojentaa minulle tyhjän juomatölkin. Saan siitäkin euron, kun vien sen palautuspisteelle. Tuntuu hassusti siltä kuin olisin juuri raaputtanut arvasta pikkuruisen voiton.
Vessoja on pitkä rivi, mutta loppuunmyydyn festaripäivän 32 000 kävijää ruuhkauttavat silti wc-alueet. Festareiden työntekijä jonottaa muiden mukana korkea vessapaperirullatorni sylissään päästäkseen vaihtamaan rullia.
Kädet pääsen pesemään saippuan kera oikean lavuaarin ääreen, mikä tuntuu festarimiljöössä luksukselta.
Erääseen taideteokseen on listattu osuvasti loistavan festarikokemuksen tunnusmerkkejä:
”Keikoilla ei tarvii käydä pissalla. Kännykkäni ei tipu bajamajaan.” Check ja check!
Katalogi täynnä hittejä
Zara Larsson lopettaa keikkansa kellontarkasti keskiyöllä. Keskiyön auringon sijaan elokuun taivas tarjoilee muutaman pisaran vettä, mutta se ei haittaa, koska olen tanssimisesta muutenkin hiestä märkä.
Olen jo lähtemässä, mutta jostain kuuluu PMMP:n Rusketusraidat-kappale, ja tempaudun jamittamaan täpötäyteen festaribaariin. DJ-keikkaa siellä vetää kaksikko Roos + Berg, siis aiemmin taiteilijanimellä Chisu tunnettu Christel Roosberg sekä muusikko ja tuottaja Jori Roosberg.
”Soitamme pääasiassa omaa musaamme”, kaksikko ilmoittaa, ja Suvilahden iltaan kajahtaa Chisun hitti Baden-Baden.
Metroon ehtii myöhemminkin.
Flow Festival on järjestetty Helsingissä vuodesta 2004 lähtien. Seuraavan kerran musiikki- ja kaupunkikulttuurifestivaali järjestetään Suvilahdessa 13.–15.8.2027.



