Somero tuo mieleen kumpuilevat maisemat, Rauli Badding Somerjoen ja Unto Monosen. Ystävysten road tripillä vastaan tuli myös persoonallisia yrittäjiä, herkullisia makuja, tasokasta kulttuuria ja upeaa luontoa.
Vappu Ikonen
15.7.2026 Onko Somero syrjässä vai keskellä? Vietimme ystäväni Seijan kanssa viikonlopun varsinaissuomalaisten peltojen ja notkojen keskellä etsimässä vastausta.
Hyppään repsikan paikalle, kun Seija asettuu ratin taakse ja ottaa suunnaksi Hämeen Härkätien. Valitsen soittolistalta Rauli Badding Somerjoen klassikon Bussi Somerolle.
”Bussi Somerolle ei voi ajaa ojaan, sillä kotiin siinä tulossa mä oon. Ja kun painan pääni tuttuun selkänojaan, olen rakastunut vanhaan Someroon.”
Yhteinen toiminta kantaa
Jo parissa päivässä käy selväksi, ettei Someron suurin vetonaula ole yksittäinen nähtävyys vaan ihmiset. Täällä uskotaan yhteisölliseen toimintaan.
Vapaaehtoiset, kyläyhdistykset ja yrittäjät rakentavat yhdessä paikkakuntaa, josta voi olla aidosti ylpeä.
Vierailun aikana tapaamme toinen toistaan innostuneempia ihmisiä. Jokainen kertoo mielellään omasta yrityksestään, kotikaupungistaan tai seuraavasta käyntikohteesta.
Tunnelma tarttuu nopeasti myös matkailijaan.
”Tuolla kannattaa ehdottomasti käydä”, nyökyttelemme.
Kellohelmojen perässä naisten paratiisiin
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Muotiputiikki Helmi, jonne naisellista tyyliä kaipaavat matkustavat pitkänkin matkan takaa. Tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.
Heti ulko-ovella käy selväksi, ettei kyseessä ole tavallinen vaatekauppa. Rekit notkuvat värikkäitä mekkoja, kellohameita ja vintage-henkisiä asusteita.
Liikkeen omistaja Anita Hallapelto katsoo hetken tutkivasti.
”Et ole tainnut koskaan kokeilla kellomekkoa?”
En ehdi juuri vastata, kun käteeni on jo ilmestynyt pari ensimmäistä.
”Vaatteemme sopivat kaikenikäisille ja -kokoisille”, Hallapelto vakuuttaa.
”On sykähdyttävää nähdä, kun tummiin pukeutuva kookas nainen vaihtaa kellohelmaan ja astuu peilin eteen: ryhti suoristuu, katse kirkastuu ja koko ihminen suorastaan valaistuu.”
Löydän itseni sovituskopista. Minulla ei ollut aikomusta ostaa mekkoa. Viisi minuuttia myöhemmin mietin enää, minkävärisen valitsisin.
Sovituskopin ulkopuolella pikkutyttö pysähtyy katsomaan kellohelmaani ja huudahtaa spontaanisti: ”Vau!”
Eletään elämäni huippuhetkiä.
Toripäivän yllätys Somerniemellä
Somerniemi yhdistyi Someroon jo 1970-luvulla, mutta edelleen jokainen paikallinen kertoo kysymättäkin, kummalle puolelle pitäjää hän kuuluu. Molemmissa riittää yhteistoimintaa ja talkoohenkeä.
Yksi Somerniemen ylpeyksiä on kesätori, joka on avoinna kesälauantaisin. Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä jo aamusta autoja on pitkässä rivissä.
Monelle torikäynti näyttää olevan yhtä paljon sosiaalinen tapahtuma kuin ostosreissu. Tarjolla on paikallisia tuotteita, lähitilojen varhaisperunoita ja marjoja, tuoksuvia pullia, lettuja ja savukalaa.
Kaikilla kauppiailla ei ole maksupäätteitä tai mobilepayta, mutta käteisellä pärjää.
Vastaan tulee yksi viikonlopun iloisista yllätyksistä. Torikahvilassa istuu pikkutytöstä asti ihailemani kirjailija Kaari Utrio.
Sisäinen fanityttöni hyppii innosta, kunnes muistan käyttäytyä sivistyneesti. Matkamuistoksi jää hymyilevä yhteiskuva.
Pieniä sattumuksia ei voi suunnitella etukäteen, ja juuri siksi ne tekevät matkasta erityisen.
Badding on vahvasti läsnä
Matkalla takaisin keskustaan pysähdymme Baddingin nimeä kantavalla kioskilla. Nyt on Seijan sisäisen fanitytön vuoro kiljua.
Olin vielä lapsi, kun Rauli Badding Somerjoki lauloi vuoden 1973 Syksyn sävelessä Ja rokki soi. Ymmärsin jo tuolloin katsovani jotakin ainutlaatuista.
Baddingista tuli yksi suomalaisen musiikin rakastetuista legendoista. Lahjakkaan ja ujon taiteilijan elämä päättyi aivan liian varhain, 39-vuotiaana, mutta laulut jäivät elämään.
Somerolla Badding on yhä vahvasti läsnä. Pääkadulta löytyvät Badding-pysäkki ja muistomerkki. Tunnetuin vierailukohde on kioski, jonka vierestä lähtee polku Somerjoen kunnostetulle kotitalolle.
Alun perin Badding-kioskia pyöritti Somerjoen perhe, nykyään Someron Yrittäjät. Paikka tarjoaa asiakkaille nostalgiahetken ja onnekkaille nuorille kesätyöpaikan.
Meitä palvelee vastikään peruskoulunsa päättänyt Risto Kaurala, jolta kysymme, mitä Badding hänelle itselleen merkitsee.
Nuori mies miettii hetken.
”No, on hänestä täällä paljon puhuttu. Ja onhan hänellä tosi hyviä biisejäkin.”
Vastaus hymyilyttää. Mestarin musiikki elää edelleen.
Ravintola, jossa nälkä lähtee tyylillä
Jos joku sattuisi epäilemään pikkupaikkakuntien ravintolatarjontaa, Bistro MaPi muuttaa käsityksen nopeasti. Vastassa on ensiluokkaista gurmeeta loistavalla hinta-laatusuhteella ja ystävällisellä palvelulla.
Ravintolan keittiö luottaa sesongin raaka-aineisiin. Pöytäämme saapuva siika heinä-piimäkastikkeella, uusilla perunoilla ja kauden kasviksilla osoittautuu yhdeksi kesän parhaista makuelämyksistä.
Jälkiruuat ovat yhtä onnistuneita. Raparperipiirakka vaniljajäätelön ja pikkelöityjen raparperien kanssa on kaunis ja mehevä, appelsiinilla ja liköörillä maustetut Romanovin mansikat taivaallisia.
Entä mistä bistro on saanut erikoisen nimensä? Kuulemme, että MaPi on lyhenne sanoista mahat piukeiksi.
Tämä huippuravintola ei ota itseään turhan vakavasti.
Historiallinen kartano kutsuu viipymään
Päivän päätteeksi saavumme Härkälän kartanoon Someron vanhimman tilan maille. Pitkä koivukuja johdattaa vanhan päärakennuksen pihaan, joka henkii vuosisataista rauhaa.
Nykyiset omistajat Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ovat vaalineet historiallista miljöötä ja samalla rakentaneet paikasta elävän matkailukohteen. Kartanossa voi yöpyä ja järjestää juhlia.
Raino Hurme johdattaa meidät mieltä kiehtovalle kierrokselle päärakennukseen.
Matkan varrella vastaan tulee toinen toistaan hämmästyttävämpiä yksityiskohtia: aitoja samuraiasuja, vanhoja leluja, Barbie-kokoelma, taidevintti, miniatyyrimaalauksia… Jokaisella huoneella näyttää olevan oma tarinansa.
Kartanokierrokselle voi kuka hyvänsä osallistua yleisinä näyttelypäivinä. Ryhmille on tarjolla opastuksia tilauksesta.
Ulkona on upea muotopuutarha kuvapatsaineen ja galleriatilassa kesäinen taidenäyttely.
Majoitumme kartanohenkeen kauniisti sisustetuissa huoneissa, joiden välissä on yhteinen kylpyhuone. Ikkunoista avautuu näkymä avaraan puistoon ja Paimionjoelle, joka on laajentunut kartanon edustalla järveksi.
Kartanon yö on hiljainen ja uni sikeää. Ennen lähtöä käymme vielä varhaisaamun uinnilla. Tai oikeastaan toinen meistä käy.
Tunnustan jänistäneeni kylmää vettä, kun taas Seija kehuu uintia niin virkistäväksi, että melkein kaduttaa. Melkein.
Jo yksi yö Härkälän kartanossa tekee viikonlopusta ikimuistoisen.
Kivimeijerin Lummekilpi pysäyttää ja koskettaa
Yksi viikonlopun isoimmista yllätyksistä odottaa vanhassa kivinavetassa.
Someron Kivimeijeri on näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus, jota ylläpitää – somerolaiseen tapaan – vapaaehtoisvoimin toimiva Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry.
Kesän 2026 Lummekilpi-näyttely on avoinna 16. elokuuta asti.
En muista, milloin olisin viimeksi nauranut, liikuttunut ja saanut kylmiä väreitä saman näyttelyn aikana. Rouhean kivinavetan tunnelma ja viiden taiteilijan teokset muodostavat kokonaisuuden, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Kivimeijerin isäntä ja näyttelyn kuraattori Antero Kare suhtautuu ihasteluuni rauhallisesti. Kun arvelen tämän olevan Kivimeijerin historian paras näyttely, hän hymyilee ja huiskauttaa kättään.
”Ei, kyllä ne ovat kaikki olleet yhtä hyviä.”
Onnea somerolaisille, ajattelen.
Etenkin Kareen omat monumentaaliset teokset tekevät vaikutuksen. Takatilan hämärässä kohoavat valtava karhu, värikkäät eläinhahmot ja jättimäinen Kalapari, jossa kalaverkko ja vedenalainen videoteos sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Kare kertoo teoksen syntyneen ajatuksesta, että kalaparvi puolustautuu liittymällä yhteen.
”Meidän ihmistenkin pitäisi tehdä samoin.”
Viikonlopun juoni alkaa valjeta. Tällaista yhteisöllisyyttä olemme kohdanneet koko vierailumme ajan.
Norsuja ja nostalgiaa uniikissa majatalossa
Toisen yön vietämme Majatalo Myötätuulessa, joka sijaitsee vanhassa kansakoulussa keskellä lainehtivia peltoja.
Entinen kansakoulu on vuosien varrella ehtinyt toimia myös vanhainkotina, kunnes nykyinen omistaja Olla-Riitta Mäkelä avasi sinne kodikkaan bed & breakfast -majatalon. Nykyisin Myötätuuli palvelee ympäri vuoden, ja siellä järjestetään myös retriittejä, hyvinvointiviikonloppuja ja perhejuhlia.
Huoneet ovat valoisia, tilavia ja kauniisti sisustettuja. Aamiainen katetaan vanhan koulun tunnelmalliseen olohuoneeseen, jossa päivä alkaa rauhallisesti kahvikupin äärellä.
Eniten odotan näkeväni kuuluisan Norsukahvilan.
Ja totta tosiaan. Niitä on kaikkialla.
Hyllyillä, ikkunoilla, kaappien päällä ja seinustoilla. Pieniä, suuria, puisia, posliinisia, pehmeitä ja metallisia. Laskeminen käy nopeasti mahdottomaksi.
”En oikeastaan koskaan varsinaisesti alkanut kerätä norsuja. Nuorena ihastuin niihin Tarzan-elokuvien takia, ja sitten niitä vain alkoi siunaantua”, Mäkelä väittää pieni pilke silmissään.
Vuosien varrella kokoelma on kasvanut valtavaksi. Ratkaiseva hetki oli, kun toinen norsuharrastaja testamenttasi oman kokoelmansa Myötätuuleen.
Nykyään norsuja on jo 30 000. Niitä luetteloidaan parhaillaan Guinnessin ennätysten kirjaa varten.
”Toivottavasti pääsemme juhlimaan ennätystä jo ensi vuonna”, omistaja hymyilee.
Paikka tuntuu yhtä aikaa kodilta, majatalolta ja nähtävyydeltä. Päätän saman tien, että tänne vielä joskus palaan, kenties viettämään perhejuhlaa.
Tänne voisin myös tuoda ulkomaisen ystävän kokemaan suomalaisen luonnon, hiljaisuuden ja maailman vaikuttavimman norsukokoelman.
Häntälän notkoissa tuntee astuvansa satuun
Viikonlopun aikana olemme kiertäneet kartanoita, putiikkeja, näyttelyitä, ravintoloita ja toreja. Ennen paluumatkaa Somero näyttää meille vielä yhden valttikorttinsa, luonnon.
Jo ajelu pitkin muinaista Hämeen härkätietä on elämys. Syke hidastuu, kun katselee ikivanhaa kulttuurimaisemaa lainehtivine peltoineen, kumpuilevine maisemineen ja monimuotoisine metsineen.
Matkan varrella vastaan tulevat Häntälän notkot, jotka kuuluvat paikkakunnan tunnetuimpiin luontokohteisiin.
En arvannut, että päätyisimme J.R.R. Tolkienin Keskimaahan, hobittien Kontuun. Alkukesän vehreys on suorastaan pakahduttavaa. Jääkauden muovaamat notkot ja rotkot tekevät maisemasta aivan omanlaisensa.
Siinä missä Someron keskusta on tasaista, Häntälä tarjoaa korkeuseroja vaativammallekin retkeilijälle. Jos oikein hyvin käy, voi nähdä myös harvinaisen pikkuapolloperhosen, jota tavataan luonnonvaraisena vain täällä.
Iso-Valkee on kirkasvetinen luontohelmi
Viimeinen luontohelmi löytyy männikkömetsän reunustaman pitkähkön hiekkatien päästä. Lopputulos palkitsee, kun saapuu Iso-Valkeen kirkasvetiselle järvelle ja sitä reunustavalle luontopolulle.
Aurinko hiipii sopivasti esiin sateisen päivän jälkeen, kun vaellamme pitkin kaunista luontopolkua.
Kirkas vesi houkuttelee pulahtamaan. Uimapuvutkin ovat mukana.
Retkipaikan ranta näyttää makuumme jyrkältä, ja yleisen saunan on joku vuokrannut yksityiskäyttöön. Lopulta tyydymme nauttimaan auringonpaisteesta ja kimmeltävästä vedestä rannalta ja toteamme, ettei kaikkea tarvitse suorittaa. Riittää, että mahdollisuus on olemassa.
Kotimatkalla huomaamme puhuvamme jo seuraavasta retkestä Somerolle. Nyt on myös helppo vastata alussa pohtimaamme kysymykseen.
Somero ei ole syrjässä. Se on juuri oikealla paikalla.
Matkailijan paratiisi
Somero on reilun 8 000 asukkaan kaupunki Hämeen Härkätien varrella. Ajomatkaa Helsingistä on noin 1,5 tuntia, Turusta ja Hämeenlinnasta noin tunti. Auto on helpoin kulkuväline.
Majoitu mukavasti:
- Härkälän kartano: historiaa huokuvaa majoitusta Paimionjoen rannalla.
- Majatalo Myötätuuli: kodikas Bed and Breakfast -paikka entisessä kansakoulussa.
- Kesäisin Hovimäki Camping, Kökkön lomamökit ja leirintäalue, Uutelan lomamökit ja maatilamatkailua. Keskustassa Baarin vintti ja Motelli Rantatupa. Tutustu vaihtoehtoihin.
Syö hyvin:
- Bistro Mapi: sesongin raaka-aineisiin nojaavaa gourmet-ruokaa.
- Ravintola Rantatupa: rento ja viihtyisä keskustaravintola.
- Jussin baari: mutkatonta ja maistuvaa ruokaa jo vuodesta 1961.
Huvila Härkä: jännittävä yhdistelmä kahvilaherkkuja ja astrologiaa. - Lisää vaihtoehtoja täällä.
Ostokset ja elämykset:
- Muotiputiikki Helmi: Pohjoismaiden suurin vintage- ja kellohelmamuodin paratiisi.
- Badding-kioski: nostalginen kunnianosoitus paikkakunnan suurelle artistille.
- Somerniemen kesätori: paikallisia tuotteita, lähiruokaa ja leivonnaisia.
- Tilapuodit, tanssilavat, Hämeen Härkätien kulttuurimaisemat, tanssilavat, historialliset kohteet. Lue lisää.
Kulttuuri:
- Someron Kivimeijeri: tasokas taidekeskus rouheassa kivinavetassa.
- Somerniemen Musiikkiteatteri: suosittu kesäteatteri, jota ylläpitää paikallinen yhdistys.
- Kulttuurigalleria: Aholan talon pysyvissä näyttelyissä on esillä mm. somerolaisen Kaija Aarikan keramiikkaa ja Lotta Svärd -järjestön esineistöä.
- Kirjakauppa Somerkirja: Yli satavuotiaasta kirjakaupasta löytyy Somero-aiheista kirjallisuutta, julisteita ja karttoja. Tarjolla tapahtumia ympäri vuoden.
- Kiiruun Kivimakasiini, kirjasto ja Parvigalleria. Tutustu kohteisiin.
Luonto ja eläimet:
- Häntälän notkot: yksi Varsinais-Suomen vaikuttavimmista perinnemaisemista.
- Iso-Valkee: kirkasvetinen järvi ja luontopolku.
- Kotieläinpiha Rajala Ranch, Someron Koirametsä. Tutustu kohteisiin.
Tee oma Somerosi:
Löydät jutussa mainitut kohteet, ajankohtaiset tapahtumat ja lisää retkivinkkejä osoitteesta visitsomero.fi.