Jos satut kävelemään Hyvinkään keskustan laitamilla ja ohittamaan vanhan, keltaisen puutalon, et välttämättä tunnista sitä kaupungin sanataiteen kehdoksi.
Mia Lääti
1.10.2026 Jos kuitenkin päätät astua sisään, sinut toivotetaan aivan varmasti lämpimästi tervetulleeksi lukuaktivisti Marko Suomen ja arkiaktivisti Niina Koskelinin kotoiseen kulttuurikahvilaan.
Kulttuurikahvila Arkikullan tarina alkaa vuodesta 2019. Opintovapaalla ollut Niina Koskelin opiskeli tuolloin tuolloin sosionomin tutkintoon kuuluvassa Kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnin edistämisessä -koulutuksessa.
Alun perin Arkikullan piti olla vain vuoden mittainen projekti, josta syntyisivät sekä päättötyö että kokemus toisenlaisesta työelämästä. Mukana oli myös ripaus unelmien tavoittelua.
”Olen ollut ”median uhri”, jolle on tuutattu kaikenlaista hömppää omien unelmien toteuttamisesta, joten päätin kokeilla, onko sellaisesta vinkistä mihinkään”, Koskelin muistelee.
Ilmeisesti oli. Nyt takana on seitsemän vuotta ja kahdeksan kesää unelmien toteuttamista.
Arkikullan palkitsevimpia puolia on ollut Koskelinille mahdollisuus tehdä asioita omalla tavalla, itsenäisesti ja luovasti.
Aiemman lakisääteisen sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön sijaan päivät täyttyvät nyt muun muassa ideoinnista, suunnittelusta, uusien ihmisten kohtaamisesta sekä yhteistyöstä artistien ja pienyrittäjien kanssa.
Erityisen merkityksellisiä ovat olleet Arkikullassa esiintyneiden indieartistien mukanaan tuomat näkökulmat ja tuulahdukset maailmasta, jossa ei Koskelinin mukaan ole brändäystä, rutiininmakuisuutta tai kaupallisuuden tuntua.
Kirjailijoita Arkikullan sohvilla
Arkikullan penkkejä ovat kuluttaneet myös monet tunnetut kirjailijat. Marko Suomi nauhoittaa täällä Takakansi-podcastiaan.
Podcast sai alkunsa halusta keskustella kirjoista mahdollisimman monipuolisesti ja laajasti.
”Ryhdyin kutsumaan kirjailijoita ja muita lukemisesta kiinnostuneita keskustelemaan”, Suomi kertoo.
Vuosien varrella Arkikullan studiolla on käynyt satoja vieraita. Tunnettujen vieraiden joukkoon kuuluvat muun muassa Laura Gustafsson, Juha Itkonen, Ujuni Ahmed, Samuli Knuuti, Johannes Ekholm ja Annastiina Heikkilä.
Ja mikäs Arkikullan boheemeille penkeille istahtaessa. Sisustus näyttää siltä kuin tavarat olisivat löytäneet paikoilleen yksi kerrallaan vuosikymmenten varrella.
Keskenään erilaiset vanhat tuolit ja nojatuolit, kukkakuosit ja lämpimästi hohtavat retrovalaisimet tekevät huoneista enemmän olohuoneen kuin kahvilan. Kirjoja on kaikkialla, lautapelit odottavat pelaajia ja seinillä vaihtuvat taidenäyttelyt.
Yhdestä nurkasta löytyy pino vuosikymmeniä vanhoja lehtiä, toisesta pieni talonmuotoinen kirjahylly. Mikään ei tunnu olevan liian tarkkaan aseteltua tai siloteltua, ja juuri siksi tänne tekee mieli jäädä.
Vaikka kirjailija itse olenkin, upposin Arkikullan penkille ahmiakseni gluteenittomia ja vegaanisia vohveleita. Niitä saa niin makeilla kuin suolaisillakin päällisillä, ja Hyvinkääkin on saanut oman nimikkoannoksensa.
Vohveleiden syönnin lomassa lapset voivat esimerkiksi piirrellä tai pelata lautapelejä, itse voi napata runsaista kirjahyllyistä luettavaa.
Vaikka Arkikullassa riittää ideoita ja tekemisen paloa, Koskelin myöntää toiminnan taloudellisen jatkuvuuden mietityttävän nyt, kun kirjakahvilan aukioloaikoja on laajennettu myös iltaan. Voin vain toivoa kävijöiden löytävän paikalle.
Kulttuurityölle kaupungin tunnustus
Vuonna 2025 Arkikulta sai Hyvinkään kaupungin taidepalkinnon. Tunnustus oli Koskelinille valtava.
”Se räjäytti sydämen!”, hän sanoo.
Arkikulta on fyysisestikin pieni paikka. Ulkonakin järjestettävät tapahtumat keräävät enimmillään noin 60 ihmistä. Koskelin kuvailee kahvilan tekemää kulttuurityötä intiimiksi ja kohtaavaksi ja erilaiseksi kuin perinteisesti järjestetty, arvostettu kulttuuritoiminta.
Siksi pienen toimijan saama tunnustus tuntui erityisen suurelta.
”Oli melkein ihmeellistä, että tekemämme työn sydän ja merkityksellisyys, ainakin itsellemme, oli ymmärretty myös muualla. Ikään kuin julkinen hyväksyntä sille, että olemme tervetulleita myös kaupungin puolesta, vaikka asiakasmäärät ja rahavirrat ovat pieniä.”
Arkikulta ei olekaan pelkkä kahvila, vaan monimuotoinen kulttuurialusta, jossa järjestetään näyttelyitä, työpajoja, konsertteja ja kirjallisia tapahtumia. Tiloja voi myös vuokrata omaan käyttöön. Etenkin kesällä tapahtumatarjonta kasvaa, kun myös piha-alue saadaan käyttöön.
Kesän kirjallisuusfestivaalit olivat menestys. Vierailunikin aikana tapahtuu, kun esiintymään valmistautuu Eva Vikman.
Vikman on valtakunnallisissa sävellys- ja sanoituskilpailuissa palkittu lauluntekijä, jonka Mielenrauhasta inspiraatioon -esitys yhdistää lohdulliset laulut, asiantuntijapuheenvuorot läsnäolosta voimavarana ja äänimaljarentoutuksen.
Arkikullan toimintaa ohjaavat kiireettömyys, luovuus ja kohtaaminen. Tarkoituksena on tarjota paikka, jossa voidaan jakaa ihmisyyttä ja pieniä elämyksiä sekä tukea arjessa jaksamista. Kaikki ovat tervetulleita, myös lemmikit.
Tulevaisuudessa yhä enemmän sanataidetta
Taidepalkinto ei jäänyt vain tunnustukseksi jo tehdystä työstä, vaan antoi myös uutta suuntaa tulevaisuudelle. Arkikulta aikoo profiloitua entistä vahvemmin sanataiteen ympärille.
Koskelinin mukaan sanataide on hieno sateenvarjokäsite, jonka alle mahtuu monta kulttuurin ja taiteen muotoa. Kirjoittaminen, lukeminen ja puhuminen sopivat myös erityisen hyvin Arkikullan pieneen taloon.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on runoryhmä, sanataidekursseja, lavarunouden open mic -iltoja, kirjailijavieraita, kirjoituskerhoja, trubaduureja ja yhteisiä keskusteluja Filocafeen muodossa.
Ja tietenkin myös sellaista, mitä Arkikullassa ei ole vielä edes keksitty.