Arkkitehti-tutkija Panu Savolainen ja valokuvaaja Aleks Talve esittelevät uusimmassa kirjassaan kattavan kokoelman Suomen vanhan pääkaupungin upeita rakennuksia.
Vappu Ikonen
12.3.2026 Apulaisprofessori Panu Savolaisen ja valokuvataiteilija Aleks Talven teos Arkkitehtuurimme vuosikymmenet – Suomen arkkitehtuurin historia alusta loppuun (2024) voitti ansaitusti Vuoden 2025 historiateoksen palkinnon.
Kirja-arvio: Arkkitehtuurimme vuosituhannet katsoo kotimaata uusin silmin
Kaksikon seuraava kirja Turun hienoimmat talot (Sammakko 2025) näyttää tekijöiden vilpittömän rakkauden Suomen vanhinta kaupunkia kohtaan. Tyylikkäästi taitetun teoksen ulkoasusta vastaa Riikka Majanen.
Kunkin aukeaman oikean puoliskon täyttävät Talven henkeäsalpaavat valokuvat. Lukijalle kävi samoin kuin edelliselläkin kerralla: ensimmäinen lukukierros meni pelkästään kuvien ihailuun.
Kirja esittelee suunnilleen ikäjärjestyksessä ”Turun 101 hienointa rakennusta”. Tekijät toki myöntävät valinnan olevan lähtökohtaisesti mahdoton.
He ovat kuitenkin pyrkineet siihen, että eri aikakaudet, eri tyylit ja eri rakennustyypit asuintaloista siirtolapuutarhamökkiin ja kouluista teollisuuskiinteistöihin tulevat edustetuiksi.
Maltillisen kokoinen opus on helppo ottaa mukaan oppaaksi kaupunkikävelylle. Lyhyet, informatiiviset tekstit on käännetty myös englanniksi, mikä tekee teoksesta myös oivallisen lahjakirjan.
Muinaiskirkon raunioista yleiseen vessaan
Kauneus on katsojan silmissä. Savolainen ja Talve ovat reippaasti valinneet mukaan kohteita, jotka ovat pärjänneet hyvin erilaisissa ”Turun rumin rakennus” -äänestyksissä.
Itsellänikin kahvi pärskähti pari kertaa. Talven taitavan linssin läpi möhkälemäiset Turun kaupunginteatteri ja Valtion virastotalo sekä omintakeinen seurakuntatalo Aurelia näyttävät sentään, no, arvokkailta.
Valtaosa kirjaan otetuista rakennuksista lienee kuitenkin lukijoiden mielestä yksiselitteisesti nimenomaan hienoja, osa myös uskomattoman vanhoja.
Kaikkein iäkkäimmästä eli Ravattulan Ristimäen kirkosta ei ole säilynyt kuin maastoon kivillä merkityt muinaisten seinien muodot. Sen sijaan Turun linna ja tuomiokirkko kohoavat yhä kaupungin ylväinä maamerkkeinä.
Rakastettu pyhäkkö meni muuten juuri pariksi vuodeksi kiinni ja avautuu uudelleen vasta perusteellisen kunnostuksen jälkeen Turun 800-vuotisjuhliin vuonna 2029.
Keskiaikaisten järkäleiden ja parin 1400-luvun kivikirkon jälkeen hypätään 1700-luvulle. Turun vuoden 1827 suurpalolta säästyivät muun muassa Halisten aitat, Luostarinmäki sekä Qwenselin talo, jonka pelastajaksi mainitaan erikseen museonjohtaja Irja Sahlberg.
Puutaloista siirrytään 1700–1800-luvun kauniiseen uusklassismiin. Sitä edustavat muun muassa Vanha raatihuone ja ruotsalainen teatteri sekä sympaattinen Kaupunginkaivo, joka on myöhemmin toiminut muun muassa pizzeriana, kioskina ja viimeisimpänä esteettömänä yleisövessana.
1800-luvun lopulla päästään rehevään uusrenessanssiin, josta hyviä esimerkkejä ovat Turun kaunein talo -äänestyksen voittanut Verdandin talo ja Gustaf Nyströmin piirtämä Suomen Pankin talo.
Kansallisromantiikasta konepajan korjaamiseen
Turun taidemuseo edustaa puolestaan 1900-luvun alun sekatyyliä, josta erottaa sekä kansallisromantiikan että jugendin piirteitä. Turun ruotsalainen yhteiskoulu taas edustaa puhdasta pyöreämuotoista jugendia. Se on ainoa Wivi Lönnin kaupunkiin suunnittelema rakennus.
Aino ja Alvar Aallon Lounais-Suomen Maalaistentalo (1927–1928) on parin viimeisiä klassistisia rakennuksia. Se muuttui vielä rakennusvaiheessa, kun Alvar Aalto tutustui uuteen kansainväliseen funktionalismiin ja karsi julkisivusta pois siihen suunniteltua ornamentiikkaa.
Erik Bryggmanin Kirjatorni (1934–1935) sekä Jussi Paatelan ja Uno Ullbergin A-sairaala (1934–1937) ovat jo puhdasta funkista.
Aarne Ervin suunnittelema Turun yliopiston päärakennus 1950-luvulta edustaa kauniisti modernismia. Sen sijaan Viljo Revellin 1960-luvun KOP-kolmio on jakanut ja jakaa edelleen mielipiteitä.
Vuosina 1989–1990 rakennettua Manhattan-ostoskeskusta kuvataan ”rennon revitteleväksi” ja ”iloittelevan värikkääksi” postmodernistiseksi rakennukseksi. Sitä se epäilemättä on.
Logomon konepaja, nykyinen kulttuurikeskus, on puolestaan hyvä esimerkki 2000-luvusta, jolloin korjataan vanhaa ja yhdistetään siihen uutta.
Ilahduttavan moni teoksen taloista on niin sanottu julkisrakennus, eli yleisö pääsee – aukioloaikojen puitteissa – katsomaan myös niiden sisätiloja. Tulin laskeneeksi, kuinka monessa olen itse käynyt, ja pääsin noin kolmeenkymmeneen. Savolaisen ja Talven kirja innostaa kasvattamaan lukemaa.
Suuren rakennuksen takana on suuri työryhmä
Panu Savolainen on kirjannut huolellisesti rakennusten suunnittelijat siinä määrin kuin ne ovat olleet tiedossa. Lisäksi hän on maininnut myös tärkeimmät tehdyt laajennukset ja remontit sekä niiden toteuttajat.
Tälle tulee selitys esipuheessa:
”Koska yhä useammin rakennuksia suunnittelevat suuremmanpuoleiset työryhmät, jotka saattavat koostua useiden toimistojen suunnittelijoista, yhden suunnittelijan nimeäminen on yhä vaikeampaa. Lisäksi etenkin vanhojen rakennusten osalta niiden historiaan sisältyy ehkä useitakin laajennuksia, joista ovat vastanneet eri suunnittelijat. – – – Merkittävien restaurointien ja laajennusten osalta tekijöiksi on mainittu myös näiden muutosten suunnittelijat.”
Teoksessa on yksi mutta merkittävä puute: siinä ei ole karttaliitettä. Kirjan esittelemien rakennusten sijainti voi olla itsestään selvä turkulaisille mutta ei meille ulkopaikkakuntalaisille.
Karttaliite auttaisi kävelykierrosten suunnittelua. Jos sellaista ei ole mahdollista lisätä seuraaviin painoksiin, voisiko sen saada vaikka kustantajan verkkosivustolle?
Toinen kaino toivomus lähtee tekijöille: laatisitteko vastaavan teoksen myös Helsingistä?
Esipuheessa Savolainen ja Talve toteavat Turun erityispiirteeksi – huomattavan pitkän historiallisen aikajanan lisäksi – sen, että sinne on jäänyt paljon eri-ikäisiä todisteita siitä, miltä kaupunki joskus näytti. ”Muualla purettu menneisyys ei ole säilyneiden rakennusten kautta samalla tavalla läsnä kuin Turussa.”
Tämä on kieltämättä totta.
Mutta vaikka Helsinki on Turkuun verrattuna tulokas ja vaikka esimerkiksi ydinkeskustan puutalot ovat pitkälti hävinneet, uskoisin tämän kaksikon löytävän myös Suomen nykyisestä pääkaupungista muistoja, kerroksellisuutta ja urbaania kauneutta.