Kun haluaa ehdottomasti nähdä revontulia, yksi varmimmista paikoista haaveen toteuttamiseen löytyy Pohjois-Lapista. Jos tulikettu ei huiskuta häntäänsä taivaankannella, niin Kakslauttasen planetaariossa leiskuvat värivalot taatusti.
Kansanperinne kertoo, että taivaanlaella juoksentelevan ketun hännästä sinkoaa ilmoille kultaisia säkenöitä, jotka näyttäytyvät pohjoisella maankamaralla revontulina. Aikojen saatossa kipunoita iskevää repolaista on alettu kutsua tuliketuksi.
Lappilaisen mytologian mukaan tuliketun metsästänyt saa omakseen kaikki maailman rikkaudet. Siksi sitä on jahdattu innokkaasti.
Ihminen on aina yrittänyt etsiä taivaalta ennusmerkkejä tulevasta. Punaiset revontulet on liitetty sotiin ja huonoihin aikoihin. Tosiasiassa revontulien värit riippuvat siitä, kuinka kaukana maanpinnasta ne esiintyvät ja missä kaasukerroksessa.
Revontulia leiskuu ympäri vuoden niin Pohjois- kuin Etelänavan lähiympäristössä ja vähän kauempanakin navoista. Pohjoisella pallonpuoliskolla tulet näkyvät taivaalla elokuusta huhtikuulle. Muulloin on liian valoisaa niiden erottamiseen.
Tiededokumentti kertoo sekä myyteistä että faktoista
Aitoja revontulia ei pääse ihailemaan myöskään silloin, kun pilvet peittävät näkyvyyden taivaalle. Kakslauttanen Arctic Resortin perustaja Jussi Eiramo on kuitenkin keksinyt, kuinka ongelma ratkeaa.
Yhdessä tiiminsä kanssa hän rakensi maailman ensimmäisen yksityisen planetaarion, jossa pyörii revontulille omistettu esitys lähes päivittäin.
Toni Paijon ohjaama puolen tunnin mittainen tiededokumentti ei unohda mytologiaa, mutta mukana on myös tiukkaa faktaa. Dokumentti on kuvattu Kakslauttasella ja sen ympäristössä, ja sen teossa on ollut mukana myös Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa.
Dokumentti havainnollistaa visuaalisesti esimerkiksi sen, kuinka auringosta lähteneet elektronihiukkaset törmäävät Maan ilmakehän happi- ja typpiatomeihin ja miten energia silloin purkautuu valona maapallon napa-alueille.
Myös auringon magneettimyrskyjen mahdolliset vaarat käydään läpi.
Lasertykeissä on potkua
Massiivinen teräsrakenteinen 180 asteen planetaariokupoli kätkee sisäänsä huipputeknologiaa. Audiovisuaaliset elämykset on tehty viidellä lasertykillä, joissa riittää rakentajien mukaan potkua.
Kuvan ja äänen laatu täyttävät vaativankin hifistelijän toiveet, Kakslauttanen lupaa.
Planetaariossa, jossa on huomioitu myös esteettömyys, on yhteensä 156 istumapaikkaa. Esitystä voi seurata 13 kielellä.
Planetaarion yhteydessä olevasta Iglu-tornista pääsee puolestaan ihailemaan myös luonnonmaisemia eli näkymiä Saariselän tuntureille ja Nattasille.
Reitti planetaarioon kulkee Kakslauttasen Art Galleryn kautta. Galleriassa on esillä sekä maalaustaidetta että veistoksia, muun muassa edesmenneeltä Risto Immoselta.
Joku planetaarioon suuntaava saattaa matkalla pysähtyä myös Kakslauttasen panimoon tai tislaamoon.
Lämpimästi omasta iglusta
Todelliselle revontuliharrastajalle Kakslauttanen tarjoaa myös eksoottisia majapaikkoja eli lasikattoisia igluja, joiden varustukseen kuuluu muun muassa revontulihälytin. Taivaantulia pääsee näin ihmettelemään mukavasti moottorisängyllä pötkötellen.
Yhteensä 149 lasi-iglussa on omat wc- ja suihkutilat. Naisten ja miesten saunat on sijoitettu erillisiin rakennuksiin. Lisäksi Kakslauttasessa on saunallisia kelomökkejä, joihin on yhdistetty lasikattoiglu.
Vinkit revontulibongailuun:
- Revontulia näkyy parhaiten kirkkaalla pohjoistaivaalla talvisaikaan. Taivas on yleensä kirkas pakkasöinä.
- Paras paikka on sellainen, jossa ei ole valosaastetta. Sellainen paikka löytyy tavallisesti mahdollisimman kaukaa asutuksesta.
- Revontulten tuloa ei juurikaan voi ennustaa. Ne ovat siis katsojalle aina iloinen yllätys.