Koillismaalainen Taivalkoski on tuttu paikka ainakin Kalle Päätalon lukijoille. Kunta päätyi toisen maailmansodan aikana osaksi suurvaltojen kamppailua, kun sen halki rakennettiin niin kutsuttu Kenttärata.
Teksti ja kuvat: Ilari Korpikoski
Nykymatkailija voi eläytyä Kenttäradan historiaan karttojen, opasteiden, muistomerkkien ja raivatun kenttäradan pohjan välityksellä.
Radan kolme tärkeintä leiri- ja asemapaikkaa Taivalkoskella on kunnostettu niin, että niihin pääsee tutustumaan sulan maan aikana opastetuilla poluilla.
Asemien välit taittaa parhaiten autolla, moottoripyörällä tai polkupyörällä.
Taivalkosken kirjaston yhteydessä toimii myös sota-ajan muistohuone, jossa kenttäradalla on osansa.
Kuljetusväyläksi sotajoukoille
Suomesta oli jatkosodan (1941–1944) myötä tullut Saksan liittolainen. Koska ajan tiestö oli heikkoa, joukkojen siirtojen ja huollon ratkaisuksi keksittiin kesällä 1942 Hyrynsalmelta kohti Itä-Karjalan Kiestinkiä vievä kenttärata.
Taivalkosken kunnan läpi kulkeneen yksisuuntaisen, kapean ja nopeasti koottavan radan tarkoituksena oli helpottaa Kiestingin rintaman huoltoa. Viimeistä osuutta Kuusamosta Kiestinkiin ei kuitenkaan ehditty rakentaa.
Osa saksalaisista majoittui paikallisten asukkaiden vuokralaisina ja tarjosi näille töitä kenttäradan varressa. Heille järjestettiin lisäksi muonitusta ja terveydenhuoltoa. Paikallinen väestö sai myös matkustaa radalla.
Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Saksalaiset saattoivat asukkaiden harmiksi tappaa näiden poroja, ja myös sotilaiden irtosuhteita arvosteltiin.
Pakkotyöläisten hengellä ei ollut arvoa
Käytännön pulmat olivat silti pieniä niin sanotun ”työvoiman” käyttöön liittyneiden eettisten ongelmien rinnalla. Radanrakennustyövoima koostui Organization Todtin (OT) jäsenistä eli pakko-otetuista puolalaismiehistä, toisinaan palkatuistakin miehistä.
OT:n lisäksi työvoimana hyödynnettiin venäläisiä sotavankeja ja saksalaisia rangaistusvankeja. Jälkimmäisiä kutsuttiin myös nimellä Himmelsfahrtkommando.
Ratatöissä raatoi kaikkiaan noin 3 500–4 000 henkeä.
Rakennusmiesten hengellä ei ollut arvoa, vaan he olivat pelkkiä työvälineitä. Kun juna tai vaunu kaatui, työvoima sai rehkiä ne takaisin raiteille käsivoimin. Aikalaiset ovat luonnehtineet kenttärataa myös ”kuolemanradaksi”.
Asukkaiden ja saksalaisten ristiriitainen suhde
Taivalkoskelaiset olivat pääsääntöisesti hyvissä väleissä työvoiman kanssa. Vaihtokauppaa käytiin, ja vieraita saatettiin piilottaa heitä etsineiltä saksalaisilta. Heille annettiin usein parempaa ravintoa, etenkin jos heitä saatiin töihin omalle tilalle.
Paikallisten asukkaiden hyväntahtoisuutta ja inhimillistä kohtelua on korostanut muistelmissaan puolalainen Jozef Molka, joka oli rakentamassa kenttärataa OT-miehenä joulukuusta 1942 heinäkuuhun 1944.
Saksalaisiin asukkaat suhtautuivat ilmeisen ristiriitaisesti. Nämä toivat turvaa neuvostojoukoilta ja mahdollisuuksia sota-arkeen. Samalla he olivat kuitenkin äärimmäisen julmia muita kohtaan.
Avajaiset juhlittiin, vaikka rata ei koskaan valmistunut
Kenttärata ei koskaan valmistunut, avajaisjuhlista huolimatta. Mittaa kesken jääneelle radalle tuli noin 208 kilometriä ja päätepisteeksi Kuusamon Vanttaja.
Saksalaiset aloittivat vetäytymisen syysmanöövereiden aikana 14.–15. syyskuuta 1944. Taivalkosken kirkonkylä säästyi, mutta rataa ja siihen liittyvää infrastruktuuria tuhottiin.
Kenttäradan purku teetti töitä sekä viranomaisille että siviileille syksyyn 1947 asti.
Purkutöiden parissakin sattui, kun alkoholi tuli mukaan kuvaan. Esimerkiksi Kalle Päätalon veli Manne Päätalo puukotettiin purkutyömaalla puhjenneen riidan seurauksena.
Kirjailija Päätalo on kuvannut romaaneissaan kenttäradan oloja hyvin realistisesti, sillä hän pääsi lomalla armeijasta Taivalkoskelle todistamaan radan arkea.
Taivalkoskella riittää nähtävää
Taivalkoski on muutenkin kiintoisa matkailukohde, jonka luonto on kaunis vuoden ympäri, eikä aktiviteeteista ole puutetta.
Päätaloviikko ja kesäteatteri tarjoavat oivaa tekemistä kulttuurista kiinnostuneille kesälomalaisille. Elokuussa kutsuvat vuosittaiset Elomarkkinat. Talvisin pääsee vaikkapa hiihtämään, lumikenkäilemään ja moottorikelkkailemaan.
Kunnan ylpeys on Suomen vanhin kyläkauppa, joka tarjoaa hienon aikamatkan menneeseen miljööseen. Jalavan kyläkauppa aloitti toimintansa vuonna 1883. Majoitusmahdollisuuksia riittää hotellista igluun.
Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka teki gradunsa Hyrynsalmi-Kuusamon kenttäradasta. Se tuli hänelle tutuksi isoisän kautta, joka oli kenttäradalla töissä 15-vuotiaana talvella 1942–1943.