Retki Saimaan Rivieraksi kutsutulle Ruokolahden Huuhanrannalle sai seniorin viilettämään edestakaisin pitkin rantaa riemu rinnassaan.
Teksti ja kuvat: Ilkka Niemelä
30.7.2025 Juoksen viisitoistavuotiaana pitkin Pohjanmaan pellonreunoja, lehmihakojen polkuja, varjoisia metsäteitä ja ojanvieriä.
Ilo ja riemu tulvivat kaikkialla: tuulen kosketuksessa iholle, jalan painautumisessa maanpintaan, hengityksessä, suopursun tuoksussa, heinän hyväilyssä jalkoja vasten – suuressa vapaudessa.
Yhä vielä, seitsemänkymmentä jo täyttäneenä, askel vaihtuu mieluusti juoksuun. Silloin tällöin nuoruuden juoksuriemu palaa mieleen, mutta seesteisempänä.
Askeleen rytmi ei ole enää entisellään, mutta vapaus on. Minä juoksen!
Keho elää, maailma hyväilee kaikkia aisteja, ja elämä on nyt ja tässä.
Työvuosien aikana mieluisimmat juoksumuistot kertyivät Viron ja Italian pitkiltä hiekkarannoilta. Vesi roiskuu, tuuli hyväilee ja jäähdyttää kosteaa paitaa. Jalan alla tuntuu hiukan periksiantava ja toisinaan upottava hiekka.
Pulahdus veteen kesken juoksun poistaa uuvahtaneen olon ja antaa askeleeseen riemukasta keveyttä. Vaikka rantahiekka ei ole juoksupohjana parhaita, kilometri toisensa jälkeen jää taakse.
Kansainvälistä huomiota suomalaiselle Rivieralle
Tein hiljattain pienen Itä-Suomen-kiertueen ja yövyin ystävieni luona. Lähtöpäivänä lämpömittari näytti +27 astetta.
Olin juuri lukenut Ylen sovelluksesta, että Ruokolahden Huuhanranta oli saanut kansainvälistä huomiota brittiläisessä The Times -lehdessä, joka listasi lukijoilleen viileitä lomakohteita. ”Saimaan Riviera” on lehden mukaan täydellinen, rauhaisa vastakohta ruuhkaiselle Ranskan Rivieralle.
En noteerannut asiaa sen enempää, kunnes ystäväni kysyivät, haluaisinko käydä Huuhanrannalla. Paikka olikin ihan lähellä, ja totta kai halusin.
Koska olin lukenut rannan olevan järvisuomalaisittain pitkä, otin mukaan rantajuoksukengät, joihin hiekka ei tunkeudu hieromaan jalkoja.
Vielä matkalla mikään ei antanut merkkejä yhdestä Suomen hienoimmista rannoista. Tavallinen maantie suomalaisessa normimäntymetsässä.
Tie kapeni hiekkatieksi, vettä ei näkynyt missään, kunnes vastassa oli normiparkkipaikka hiekkaisella normimäntykankaalla.
Nyt alkoi vesi vilahdella mäntyjen lomitse alempana. Tutustuimme mielenkiintoisiin opastauluihin, jotka kertoivat rannan geologisista taustoista. Kiitos jääkaudelle.
Laskeutuessamme rantaan ihmettelin, miten kaukana rantaviivasta ihmiset näyttivät seisovan vedessä. Voiko olla noin matalaa noin pitkälle?
Metsän viileä varjo ulottui aivan rannan tuntumaan. Pienet muutaman ihmisen ryhmät olivat levittäytyneet rannalle harvakseltaan.
Tilaa oli, tunnelma oli rauhallinen ja leppoisa. Hiekka oli hienoa ja tasalaatuista, lämmintä, pehmeää ja kutsuvaa.
Kilometri rantaviivaa houkuttaa juoksemaan
Nautimme eväitä ja vilvoittelimme lämpimässä vedessä. Päätimme kahlata niin pitkälle kuin mahdollista. Kahlasimme ja kahlasimme lämpimässä vedessä, kunnes vesi alkoi ulottua vyötäisille.
Jaksoimme kahlata niin kauas, että vesi nousi puoliväliin rintakehää. Sitten totesimme kahlaamisen riittävän, luovuimme haasteesta, rentouduimme ja nautiskelimme.
Uidessamme ja kahlatessamme silmäilin pitkää hiekkarantaa, ja juoksumieleni alkoi ilmoitella itsestään. Ystävilleni sopi odotella rannalla.
Pulahdin alkuviilennyksen ja aloin askeltaa. Mikä riemu! Lämmin ilma, leppeä tuuli, hiekka kuin Italian rannalla, ja ihana vesi.
Juoksumatkaa yhteen suuntaan riittää reilun kilometrin verran. Hellesäällä taival on juuri sopiva jäähdyttäville pulahduksille kääntöpisteessä. Parin minuutin lilluttelu juoksun lomassa palauttaa mukavasti ja antaa voimia viilettää edestakaisin.
Suosittelen sekä välipulahduksia että jalkineita, jotka pitävät hiekan poissa varvasväleistä.
Niille, jotka haluavat yöpyä, rannan läheisyydessä on kaksi vuokrattavaa Metsäterapiakeskuksen nukkumamökkiä, joista toiseen voi tuoda myös lemmikit.
Nesteytyksen, proteiinit ja hiilihydraatit voi täydentää matkan varrella olevassa Utulan kyläkaupassa. Kolmen kaverin jäätelö kruunasi retken ja oli parasta energian palautusta.
Kyllä vain edestakaisinjuoksu on näissä oloissa mukavaa!
=============
Millainen tarina kotimaanmatkailusta sinulla on mielessäsi? Lähetä tarinasi osoitteeseen toimitus@matkailulehti.fi.
Palkitsemme julkaistavat tarinat kustannusyhtiömme Kempulssin lehtien näytenumerolla. Kysythän aina luvan julkaisuun jutussa ja kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.