Hulvaton farssi nimeltä Berlin Berlin palkittiin kansainvälisessä Moliére-gaalassa vuoden 2022 parhaana komediana. Kotkan kaupunginteatteri on tuonut kiitetyn esityksen Suomeen.
Vappu Ikonen
7.4.2025 Totalitaarisesta yhteiskunnasta kertova Berlin Berlin on valitettavan ajankohtainen. Siitä huolimatta tai juuri siksi sitä voi vilpittömästi suositella kevään – tai syksyn, jolloin esitykset edelleen jatkuvat – ilopillerinä.
Vuoden 1989 Berliiniin sijoittuvan näytelmän teksti on karmean hauska. Ensimmäinen näytös tapahtuu Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin etsivän (agentti jo toisessa polvessa!) kotona ja jälkimmäinen Stasin talossa, jonka kellarista kantautuu häiritseviä ääniä.
Kunnon farssin tyyliin näyttämöllä vilisee kaksoisolentoja, kohellusta ja kommelluksia, ja juonen edetessä yhä enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Juonesta rohkenen paljastaa sen verran, että loppukohtaus on pienessä kömpelyydessään ennen kaikkea onnellinen ja sisältää ihanan jälleennäkemisen.
Vahvaa ensembletyötä
Kaiken primus motor on energisesti näyttelevä Ella Mustajärvi, jonka Emma pyrkii määrätietoisesti pois DDR:stä. Mukanaan hän kiskoo flegmaattisempaa puolisoaan Ludwigia, jota esittävä Mikkomarkus Ahtiainen kasvaa silmissä mainioksi koomikoksi.
Emmalle esteet on tehty voitettaviksi. Esteet eli käytännössä kaikki muut näyttelijät pelaavat taidokkaasti yhteen ja ovat jos eivät tilanteen niin ainakin rooliensa tasalla. Esiin nousee erityisesti Juho Markkasen tyylittelemä klassikkoagentti Neptune.

Jarkko Sarjasen tulkitsema salaisen poliisin upseeri Werner on aatteen mies mutta vaikuttaa silti inhimilliseltä kahden vahvan Stasi-naisen, äitinsä ja topakan vaimonsa Birgitin (mainio Lise Holmberg), välissä ja tossun alla.
Antti Leskisen kenraali Munz varastaa jokaisen kohtauksensa. Itselleni esityksen kohokohta oli hänen toisen näytöksen berliiniläisvalssinsa.
Muutkin katsojat hyrisivät tyytyväisyyttä sekä väliajalla että loppuaplodien aikana. Ohjaaja Iiristiina Varilo oli tehnyt tarkkaa työtä. Ilahdutti, kuinka näyttelijät osoittivat omat kiitoksensa myös lavan taakse sekä äänityöntekijöille että valaisijoille. Ensemblen merkki.
Ammattiylpeyden yhteisö
Kotkan kaupunginteatteri on noin viidenkymmenen työstään ylpeän ammattilaisen yhteisö.
Lyhyellä vierailulla kulissien taa käy selväksi, että ensemble ei tässä teatterissa tarkoita pelkästään näyttelijöitä vaan myös hallintoa, lavastajia, äänivastaavia, muusikoita, valaisijoita, puvustajia, kampaajia, maskeeraajia ja näyttämöavustajia.
Tekemisen riemu paistaa kaikista työryhmän jäsenistä. Vakituisten työntekijöiden lisäksi apuna ovat tarvittaessa vierailijat, muun muassa muusikot ja ohjaajat.
Suuren näyttämön erikoisalaa ovat musikaalit ja komediat, Naapuri-näyttämön draama. Ravintola Kairo toimii estradina monentyyppisille esityksille ja ruokkii sielun lisäksi myös vatsat.
Ihmeidentekijöitä joka lähtöön
Teatterinjohtaja Mikko Korsulainen on opiskellut sekä näyttelijäksi että ohjaajaksi ja toiminut molemmissa ammateissa vuosikymmeniä.
Vaikka mies on haastatteluhetkellä ehtinyt viettää Kotkassa vasta muutaman kuukauden, henkilöstön ammattitaito ja kunnianhimo ovat jo tehneet vaikutuksen.
Näyttelijät Eeva Hautala ja Juho Markkanen kertovat viihtyvänsä talossa erinomaisesti.
”Tarjolla on monipuolisia tehtäviä. Meidän on mahdollista vaikuttaa myös ohjelmistoon ehdottamalla uusia näytelmiä. Teatterinjohtaja tekee sitten tietysti lopulliset valinnat.”
Lavastamon Tuomas Penttilä, Antti Uusnäkki ja Matti Vaskimo esittelevät työtään Peppi Pitkätossu -näytelmän lavasteiden edessä ja vaikuttavat kerrassaan ihmeidentekijöiltä.
”Pyrimme toteuttamaan ohjaajan visiot, oli sitten kyseessä lastennäytelmä, epookki tai musikaali”, kolmikko kertoo.
Teknisesti isoin haaste on ollut Titanic-laivan valtava keula, joka piti kyetä kallistamaan ja upottamaan näytelmän lopussa. Sekin onnistui, kun avuksi otettiin hydrauliset nosturit.
”Se oli mukavan vaativa homma.”
Kaikki lähtee kengistä
Puvustamon Heidi Sayers, Kati Kamppinen ja Niina Masalin tietävät vastuunsa, sillä puvustus on roolia rakennettaessa yksi näyttelijöiden olennaisimmista työkaluista.
”Kaikkein tärkeintä on kengät. Ne määrittelevät näyttelijän olemuksen ja ryhdin”, sanoo vaatturimestari Kemppinen.
Jalkineet yritetään siksi saada käyttöön mahdollisimman aikaisessa harjoitusvaiheessa.
”Sen jälkeen tietysti vaatteetkin niin pian kuin suinkin. Meillä ei ole suuria budjetteja eikä varastoja, joten pyrimme kierrättämään materiaalit ja hyödyntämään aiempia pukuja uusissa produktioissa.”