Suomessa on 41 kansallispuistoa, joista jokainen on sekä käymisen että tarinan arvoinen. Tuore kirja kokoaa puistot ja kiehtovat tarinat yksiin kansiin.
Vappu Ikonen
30.5.2026 Pepe ja Paula Forsbergin Kansallispuistot tutuiksi – Salaiset kansiot -teoksen (Readme.fi 2026) taustalla on Suomen suurin Facebook-ryhmä Kansallispuistot tutuiksi, jolla on lähes 300 000 jäsentä.
Aiheen asiantuntijoina Pepe ja Paula Forsberg ovat hyödyntäneet kirjassa omaa mittavaa kokemustaan ja sen lisäksi Facebook-sivustolta saamiaan vihjeitä.
Näin on syntynyt informatiivinen, viihdyttävä ja jopa jännittävä tietopaketti suomalaisista kansallispuistoista. Kirjassa on vajaat 500 sivua, ja jokaisesta 41 kansallispuistosta saadaan reilun kymmenen sivun esittely.
Salakuljetusta ja kullanhuuhdontaa
Kansallispuiston ominaispiirteiden lisäksi selviää, kuinka puistoon pääsee julkisella liikenteellä – jos pääsee. Suomi on iso maa ja oma auto väistämättä kätevin kulkupeli. Matkailuautoaan tekijätkin kiittävät jälkisanoissaan.
Mukana ovat tiedot myös parkkipaikoista, yöpymis- ja tulistelupaikoista sekä erilaisista vaellusreiteistä vaativuustasoineen. Hyviä retkeilyvinkkejä on tullut Kansallispuistot tutuksi -yhteisöstä.
Kirjan kiinnostavinta antia ovat kirjoittajien omat retkipäiväkirjat ja kansallispuistoihin liittyvät kiehtovat tarinat.
Esimerkiksi Tammisaaren kansallispuistoon kytkeytyy salakuljettaja ja seikkailija Algoth Niska, joka sota-aikana hyödynsi taitojaan ja paikallistuntemustaan pelastaakseen juutalaisvainoja paenneita ihmisiä.
Kolilla luetellaan kansallismaiseman inspiroimia taiteilijoita, ja Lemmenjoella muistellaan seudun tarunhohtoista kullanhuuhdontamenneisyyttä.
Retkeilylle riittää kaksi prosenttia
Kirja kertaa myös historiaa. Maailman vanhin kansallispuisto on vuonna 1872 perustettu Yhdysvaltain Yellowstone. 1900-luvun alussa ajatus luonnon suojaamisesta taloudelliselta hyödyntavoittelulta alkoi laajeta muuallekin.
Suomessa ensimmäiset kansallispuistot eli Pallas-Ounastunturi ja Pyhätunturi perustettiin vuonna 1938. Toisen maailmansodan (1939–1944) aiheuttaman tauon jälkeen puistoja tuli lisää, eri puolille maata ja erilaisilla perusteilla.
Suomessa pyritään siihen, että kansallispuistojen alueesta vain kaksi prosenttia on tarkoitettu aktiiviseen retkeilyyn erilaisilla valmiilla reiteillä. Loppujen 98 prosentin on tarkoitus säilyä mahdollisimman luonnontilaisena.
Sekin selviää, että uuden kansallispuiston perustamisprosessiin vaaditaan koko kylä eikä riitäkään. Alusta lähtien mukana ovat tutkijat, asiantuntijat, ministeriöt ja lopulta Metsähallitus.
Aikaa vierähtää vuosia. Toimeen kannattaa silti ryhtyä, sillä ”kansallispuisto on investointi, joka kasvaa korkoa ajan kanssa”. Teos muistuttaa, ettei puisto ole pelkkä kustannuserä vaan tuottaa pitkällä aikavälillä sekä taloudellista että sosiaalista hyötyä.
”Kansallispuistot todella tärkeitä”
Koska oma kansallispuistotuntemukseni ei ole kovin laaja, pyysin kommentteja ystävältäni Soile Hakoselta, joka on retkeillyt aktiivisesti 20 vuotta ja vieraillut ainakin 35 kansallispuistossa.
”Pidin erityisesti historiaosuuksista, joissa kerrotaan mitä alueella on muinoin tehty ja mitä jäänteitä niistä on jäänyt. Jatkossa kansallispuistossa vieraillessa tulee varmasti katsottua ympärilleen uusin silmin”, konkari kommentoi ja mainitsee lisäarvoksi kirjan pienet retkivinkkilaatikot.
Tekijät ovat Hakosen mukaan perehtyneet todella syvällisesti alueisiin.
”Teos on hyvin monipuolinen verrattuna joihinkin kansallispuisto-oppaisiin, joissa kerronta on kovin asiapitoista ja tiivistä. Tekijöiden omat muistiinpanot tuovat myös henkilökohtaista näkökulmaa ja tunnelmaa.”
Hakosen omat suosikkikansallispuistot löytyvät Etelä-Suomessa, yhtenä niistä Liesjärven kansallispuisto Tammelassa.
”Hämäläinen metsä on sielunmaisemaani. Liesjärvi ei ole kovin suuri pinta-alaltaan, mutta siellä voi tehdä monipuolisia retkiä.”
”Helvetinjärvellä Pirkanmaalla on metsän lisäksi Helvetinkolu ja jylhät maisemat rotkojärvineen”, Hakonen jatkaa ja kertoo harrasteensa aiemmin usean yön vaelluksia, tätä nykyä enemmän päiväretkiä.
”Läheiseen Sipoonkorpeen on helppo piipahtaa vaikka iltaretkelle töiden jälkeen.”
”Kansallispuistot ovat todella tärkeitä! Ne ovat laajempia suojeltuja alueita, joilla retkeilijä pystyy tekemään pidempiä retkiä törmäämättä vaikkapa avohakkuisiin.”
Kruununa huikeat kuvat
Kirjan kruunaavat henkeäsalpaavan upeat kuvat. Tulee selväksi, että Suomeen mahtuu monenlaista luontoa ja maisemaa. Kun vuodenaikojakin on neljä, koettavaa ja ihmeteltävää riittää kokonaiseksi ihmiselämäksi.
Se, ettei teoksen kuvituksessa ole kuvatekstejä, on Hakosen mielestä toimiva ratkaisu.
”Kuvat tukevat tekstiä, eikä ole tarpeetonta toistoa.”
Itse jäin kaipaamaan vain karttaa, jollainen olisi hyvä olla matkailukirjassa. Toki Metsähallituksen Luontopalvelujen luontoon.fi-sivustolta löytyvät kartat sekä koko Suomesta että jokaisesta kansallispuistosta erikseen.
Luontoon.fi-sivuja kannattaa muutenkin aina vilkaista retkelle lähtiessä, sillä niiltä saa ajantasaista tietoa muun muassa kelioloista ja majoitustilanteesta.
Kaunis teos on jämäkkä pehmeäkantisenakin. Se painaa kilon mutta kannattaa silti pakata reppuun, sillä mukana ovat myös QR-koodit kaikkiin kansallispuistoihin.
”Suosittelen teosta ehdottomasti kaikille retkeilijöille”, Soile Hakonen sanoo.
6.6. klo 11.30. Artikkelia on täydennetty Soile Hakosen kommenteilla.