Vanhan Lenin-museon tiloissa Tampereella toimiva uusi idänsuhteiden museo Nootti on erinomainen, kiihkoton päivitys Suomen ja suuren itänaapurin keskinäisten välien kehittymisestä vuoden 1917 jälkeen.
Vappu Ikonen
18.4.2025 Työväenmuseo Werstaan ylläpitämä, helmikuussa 2025 avautunut Nootti-museo sijaitsee siis samassa legendaarisessa Tampereen työväentalossa ja samoissa saleissa kuin vuosina 1946–2024 toiminut Lenin-museo.
Rakennuksessa on aikoinaan tehty melkoista historiaa: tulevat neuvostojohtajat V. I. Lenin ja Josif Stalin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran juuri siellä, Tampereella vuonna 1905 pidetyn bolševikkien puoluekonferenssin yhteydessä.
Talon seinää koristaa edelleen Lenin-museon perustamisen ajasta kertova paljonpuhuva kyltti.
Täydet pisteet toteutuksesta
Museoalalla ympäri maailmaa on viime vuosina keskusteltu paljon historian kipukohdista, voittajien näkökulman uudelleentulkinnasta ja niin sanotusta canceloinnista.
Yhdysvalloissa ilmiö on näkynyt esimerkiksi Etelävaltojen rasistisen historian ”peruuttamisena”, joka on konkretisoitunut muun muassa patsaiden poistamisena julkisilta paikoilta – ja nykyisen presidentin myötä niiden palauttamisena hämmästyttävästi entisille sijoilleen.
Miten Nootti on selvinnyt hankalan aiheen eli Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän suhteiden käsittelystä aikana, jolloin Ukrainassa käydään julmaa sotaa?
Mainiosti, kävijä voi vastata tyytyväisenä.
Suomen ja itänaapurin suhde esitellään tekstein ja kuvin asiallisesti ja ilman ylisanoja – tapahtumiahan on molemmissa maissa totisesti riittänyt niin, ettei dramatisointia tarvita.
Tietopaketti teinille
Historia-alalla kymmeniä vuosia työskennelleelle ja Neuvostoliiton- ja Venäjän-uutisia sitäkin kauemmin seuranneelle aihe on tuiki tuttu. Kuvittelin siis museokäynnillä seuralaisekseni asiaan vain pintapuolisesti perehtyneen teinin.
Eteisen iso graafi kahden maan välisistä suhteista alkaa Suomen sodasta 1808–1809 ja päättyy Suomen Nato-jäsenyyteen vuonna 2023. Virtuaalinen teini vierelläni kiittelee selkeää tiivistelmää.
Seuraavissa tekstitauluissa päästään jo vuosiin 1917–1922, siis Venäjän vallankumouksiin, Suomen itsenäistymiseen ja sisällissotaan sekä Neuvosto-Venäjän sisällissotaan.
Selväksi tulee terrorin aikakausi molemmin puolin rajaa, erityisesti Tampereen taisteluiden poikkeuksellinen luonne. Teini menee hiljaiseksi tajutessaan, että kaupungin kaduilla ja Kalevankankaalla kuolivat sata vuotta sitten hänen omat ikätoverinsa.
”Vähänkö noloo”
Väkivallan vuodet jatkuvat 1920–1930-luvuilla itärajan tuolla puolen. Stalinin vainon kohteeksi joutuneiden suomalaisten kohtaloista kerrotaan eleettömästi.
Sitten päästään toiseen maailmansotaan (1939–1945), joka on jopa teinille tuttu. Neuvostoliiton hyökkäys aloitti talvisodan. Välirauhan aikana Suomi haki liittolaisuutta sieltä, mistä sitä oli saatavissa, eli Hitlerin Saksasta.
”Vähänkö noloo”, kommentoi teini.
Myöntelen mutta muistutan, että kyse oli selviytymisestä ja itsenäisyydestä. Sota ei päättynyt aseiden vaikenemiseen, vaan sen pitkään häntään kuuluivat myös valvontakomission aika ja sotakorvaukset.
Niiden maksaminen toimi pohjana menestyksekkäälle idänkaupalle 1950-luvulta 1990-luvun alkuun.
Talouskasvun moottori
[Presidentti] Urho Kekkonen, [ulkoministeri] Ahti Karjalainen ja viisivuotiset kauppasopimukset. Omasta lapsuudestani tutut kuvat palauttavat mieleen muistoja ja kertaavat, millaista oli elää 1960–1970-lukujen Suomessa.
Vitriineissä ja tauluissa käydään läpi myös kylmää sotaa, vakoilua ja salaista poliisia KGB:tä.
”Mitä tarkoittaa toi, että Kekkonen olisi ollut agentti Timo”, teini ihmettelee.
”Sitä, että KGB:llä oli todennäköisesti Kekkosesta kansio, kuten kymmenistä tuhansista muistakin mahdollisesti kiinnostavista suomalaisista. Se ei tarkoita, että hän olisi luovuttanut tietoja Venäjälle. Kekkonen käytti sisäpoliittista valtaa väärin, mutta siitä on pitkä matka maanpetturuuteen.”
Noottikriisi, suomettuminen, yöpakkaset, Neuvostoliiton puuttuminen Suomen sisäpolitiikkaan.
Teini menee ymmälle, ja kyllähän noita aikoja on vaikea hänelle selittää.
Yritän kuvailla, kuinka aito Neuvostoliiton pelko (sodasta oli kulunut vain lyhyt aika) yhdistettynä idänkaupan mukanaan tuomaan aitoon talouskasvuun ja eräiden opportunistien haluun käyttää ulkopolitiikkaa hyödyksi sisäpolitiikassa saivat aikaan suomettumiseksi kutsutun keitoksen.
”Säilytimme sentään itsenäisyytemme”, kuuluu heikko puolustukseni.
Neuvostoliiton romahduksesta Nato-jäsenyyteen
Neuvostovaltion romahtaminen vuonna 1991 tuli yllätyksenä kaikille, myös ”idänkuiskaajina” tunnetuille suomalaisille.
Melkein yhtä nopeasti hajosi Venäjän rajoille rakentunut itäblokki, jonka useimmat maat alkoivat kiireesti hakeutua Euroopan unionin ja Naton suojiin.
Suomikin liittyi EU:hun kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1995, mutta puolustusliitto ei saanut kannatusta. Ei ennen Ukrainan sodan laajenemista keväällä 2022, jolloin kansakunta muutti mielensä käytännössä yhdessä yössä.
Neuvostoliiton luhistuminen ja idänkaupan päättyminen olivat yksi tekijä Suomen 1990-luvun lamassa. Suomen teollisuuden ja viennin piti sopeutua uuteen tilanteeseen, mikä ajan myötä koitui kuitenkin taloudelle hyväksi.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys
”Eli siis, venäläiset ovat pahiksia, eikö vaan”, teini summaa kierroksen päätteeksi.
”Eivät ole. Tavalliset kansalaiset ovat eläneet ja elävät edelleen totalitaarisessa ja epädemokraattisessa valtiossa, jossa heillä ei ole ollut mahdollisuutta saada riippumatonta tietoa tai valita vallanpitäjiä demokraattisissa ja vapaissa vaaleissa”, toppuuttelen.
”Tavalliset ihmiset yrittävät lähinnä selviytyä. Sen sijaan pahisten hommaa on Venäjän johtajien valitsema imperialistinen ja väkivaltainen politiikka.”
Tämä ei teinille riitä. ”Mitä minä sitten voisin tehdä?”
”Oikein hyvä kysymys. Lähinnä voit muistaa, että demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää vaalia muun muassa äänestämällä ja toimimalla kansalaisyhteiskunnassa. Kun ajat paranevat, yrittämällä auttaa itänaapurin kansalaisia esimerkillä siitä, miten asiat voisivat olla toisin.”
Muistoksi vierailusta ostan teinille museokaupasta Vaikeiden suhteiden asiantuntija -tekstillä varustetun t-paidan ja pienois-Ladan. Ollaanhan sentään Kummelin kotikaupungissa.