Herkkutatin löytää nuoresta metsästä, suppilovahveron sammaleisilta rinteiltä. Suotuisat sieniapajat eivät jää sattuman varaan, kun niitä etsii suunnitelmallisesti karttojen ja ilmakuvien avulla.
2.9.2024 Sienimetsän aarteita hamuava voi haarukoida parhaat paikat jo ennakkoon kartoista ja ilmakuvista, sillä eri sienet viihtyvät erilaisissa maastoissa.
Esimerkiksi herkkutattia esiintyy yleisesti koko maassa erityisesti nuorissa metsissä, metsien reunamilla sekä haka- ja laidunmailla. Suppilovahverot taas viihtyvät sammaleisissa rinteissä ja kosteiden painanteiden reunoilla.
Hyviä apajia voi metsästää Maanmittauslaitoksen maksuttoman Karttapaikka-verkkopalvelun avulla. Palvelusta näkee, millaista maastoa missäkin on, vinkkaa laitoksen peruspaikkatietopalvelujen johtaja Heli Laaksonen.
”Tunnistaudun sienihulluksi!”, Laaksonen myöntää.
”Jos on sadepäivä, hyödynnän Karttapaikkaa ja suunnittelen uusia sienestyskohteita tulevien aurinkoisten päivien varalle”, hän kuvailee.
”Kun vedet ovat vielä alkusyksyllä lämpimiä, etsin usein myös sellaisia sieniretkikohteita, jossa pääsee pulahtamaan lopuksi uimaan vaikka pieneen metsälampeen. Se kruunaa onnistuneen sienestyspäivän.”
Näin etsit Karttapaikasta suppilovahveroita
Katso maastokartoista ensin korkeuskäyriä ja etsi paikkoja, joissa on merkitty notkelmaan soistuma tai puustoinen suo. Ne ovat sopivan kosteita koteja suppilovahveroille.
Seuraavaksi vaihda ilmakuvaan ja katso, miltä metsä näyttää. Suppilovahvero ei tarvitse erityisen vanhaa tai luonnontilaista metsää, mutta avohakkuilta ja taimikoista sitä ei kannata etsiä.
Harjaantunut silmä erottaa ilmakuvasta metsän ikäluokan sekä kuusi- ja mäntymetsät. Kuusimetsä on suppilovahveroiden löytymiselle otollisempi.
Voit käyttää pinnanmuotojen hahmottamiseen myös rinnevarjostusta, mutta periaatteessa riittävät pelkät korkeuskäyrät.
Jos tiedät jo hyvän sienipaikan mutta kaipaat uusiakin, etsi ilmakuvasta muita samankaltaisia alueita.
Karttapaikkaa kannattaa hyödyntää myös mobiilisti
Metsään mennessä on aina hyvä ottaa mukaan jonkinlainen kartta tai vähintään kuvakaappaus puhelimen näytöllä näkyvästä kartasta. Näin ei joudu eksyksiin silloinkaan, kun nettiyhteys katkeaa.
”Karttapaikkaa kannattaa hyödyntää myös mobiilisti puhelimen selaimen kautta. Sillä näkee oman sijainnin paikannuspainikkeesta”, Laaksonen neuvoo.
Maastokartta-taso toimii Laaksosen mukaan hyvin metsässä suunnistamisessa. Siinä näkyvät polut, jotka ovat Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa.
Kaikkea ei tosin tiedä karttakaan.
”Poluista ei kuitenkaan ole tietoa kaiken kattavasti, ja metsässä risteileekin aina paljon enemmän polkuja ja myös ojia kuin kartalla näkyy.”