Tampere-talon ison näyttämön vallannut fantasiamaailma on suurtuotanto, jonka tiheä tarina ja pienet oivallukset löytävät tiensä suoraan katsojan sydämeen.
Vappu Ikonen
16.9.2024 Olen yksi niistä Ryhmäteatterin 1980-luvun veteraanikatsojista, jotka tapaavat yhä muistella legendaarista kuusituntista Taru Sormusten herrasta -spektaakkelia Suomenlinnassa.
Kovista puupenkeistä huolimatta upea ensemble ja hieno tulkinta veivät mukanaan. Arvelin tuolloin, ettei parempaa versiota kirjailija J. R. R. Tolkienin fantasiaklassikosta tule koskaan eteen.
Yli 35 vuoden kuluttua huomaan ilokseni olleeni väärässä.
Kun kaikki toimii
Tampere-talossa nähtävässä Taru sormusten herrassa -esityksessä toimii aivan kaikki: käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö, musiikki, lavastus, valaistus ja yleinen tunnelma.
Suomessa ainutlaatuinen jättituotanto on Tampere-talon, Tampereen Teatterin, Tampere Filharmonian, Sorin Sirkuksen ja Teatteri Neon yhteisponnistus.
Tuntuu kuin koko 120 hengen työryhmä olisi suuren inspiraation vallassa pyrkinyt elämänsä parhaaseen – ja onnistunut pyrkimyksessään. Mediassa nähdyt viiden tähden arviot eivät ole liiottelua.
Valloittavia näyttelijäsuorituksia
Valtavan trilogian pusertaminen “vain” reiluun neljään tuntiin ei liene ollut helppoa, mutta dramatisoija Sami Keski-Vähälä ja ohjaaja Mikko Kanninen ovat tehneet erinomaista jälkeä.
Suurimmat taistelut on näyttämöversiossa ymmärrettävästi jätetty vähemmälle ja sen sijaan keskitytty hobitin kokoiseen näkökulmaan, erityisesti Frodon ja tämän uskollisen kumppanin Samin pitkään matkaan.
Mainio oivallus on ollut miehittää hobitien ja kääpiöiden roolit pääsääntöisesti naisilla. Erityisesti loistaa Ella Mettänen Frodo Reppulina.
Toinen mieleenpainuva roolisuoritus on Arttu Soilumon häikäisevä Galadriel, Nordolin ruhtinatar.
Risto Korhosen käsittämättömän notkea tulkinta kierosta Klonkusta ei sekään jää ainakaan jälkeen Peter Jacksonin elokuvatrilogiasta, jossa animoidun Klonkun äänenä toimii Andy Serkis.
Tuomas Kantelisen esitystä varten säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki muodostaa olennaisen osan kokonaisuutta. Orkesteria johtaa Ruut Kiiski.
Tarina vie jokaisen mukanaan
Tamperelaisesitystä suositellaan kouluikäisille ja sitä vanhemmille katsojille.
Oman seurueemme kahdeksanvuotiaalle kuopukselle jotkin kohtaukset olivat ehkä hiukan pelottavia, mutta näyttämön tapahtumat imivät hänetkin mukaansa loppuun asti.
Viimeinen kohtaus pusertaa kyyneleet silmiin kaikenikäisiltä.
Taru Sormusten herrasta Tampere-talossa 22.8.2024–11.1.2025.