Pitkästynyt tytär kaipasi toimintaa elokuun viimeiseen mökkiviikonloppuun Ristiinassa. Paikkakunnan tapahtumia selaamalla löytyi venetsialaisristeily jo samalle illalle.
Risteily oli laatuaan ensimmäinen, joten ihmiset eivät ehkä huomanneet vielä tarttua tilaisuuteen, ja kolmihenkiselle seurueellemme löytyi tilaa. Saimaalla sisävesilaiva M/S Aino alkoi liikennöidä matkustaja-aluksena vasta kesällä 2021.
Olimme jo pari kertaa nähneet Ainon lipuvan mökin ohi, joten tiesimme suurin piirtein, mitä odottaa. Viime kesänä se vei matkustajia hop-on-hop-off-kyydillä Mikkelin tai Ristiinan satamasta määränpäänään Astuvansalmen kalliomaalaukset.
Päivän aterian olimme jo nauttineet, joten skippasimme illallisen ja teimme varauksen pelkästä risteilystä. Alus lähti matkaan Ristiinan satamasta puoli seitsemältä. Yövesi on syvä ja puhdasvetinen järvialue, josta on suora yhteys eteläiselle Saimaalle. Nyt oli tarkoitus seilata kolme tuntia aalloilla suuntana Kirkkotaipaleen kanava ja Astuvansalmen kalliomaalaukset.
Maisemat viihdyttävät
Sää suosi ja aurinko lämmitti mukavasti, kuohuva maistui ja vaihtuva maisema viihdytti.Kansipaikoille pöytäryhmiin olivat löytäneet ne, jotka eivät olleet nauttimassa illallista.
Vaikka Etelä-Savo on minulle maalta käsin hyvin tuttu, näkymät järveltä käsin toivat esiin ihan uuden puolen maiseman hienoudesta. Kesäillan valossa oli hyvin aikaa nauttia korkeana kohoavista jylhistä kallioista ja hiekkarannoista. Utelias pääsi tiirailemaan mökkirantojakin ja niiden kesäasutusta.
Todellisen yllätyksen saimme paluumatkalla, kun yötaivaalle lennähti ilotulitusraketteja. Ilotulitus näytti tuossa ympäristössä sykähdyttävän hienolta, mutta jälkikäteen itseä mietitytti, että olisivatko rannoilta loimuavat tulet kuitenkin riittäneet elämykseen. Minkä verran tulitteista syntyvää roskaa painui Yöveden pohjaan?
Venetsialaistulet syttyvät
Paluumatka Ristiinan satamaan kesti pitkään, olimme lopulta perillä vasta yhdentoista aikaan. Risteilyaikaa olisi ehkä syytä vähän lyhentää kohteita karsimalla.
Viilenevä ilta houkutti laivan sisälle nauttimaan elävästä musiikista. Tarjoilu pelasi loppuun asti, ja kaakao lämmitti. Vesille on toki hyvä ottaa lämmintä vaatetta mukaan.
Reissun parasta antia olivat upeat maisemat ja huikaisevan oranssina hehkunut auringonlasku.
Mieleenpainuvimmat olivat kuitenkin tulet, joita oli sytytetty rannoille. Niitä oli sekä Kallioniemeä ympäröivissä kapeikoissa että Someensaaren rannoilla. Mystisinä häilyvät roihut veivät ajatukset jonnekin aikaan ennen sähkövaloja ja paljon kauemmaksi. Näillä seuduilla on sytytelty merkkiroihuja ja soudettu vesiä jo 5 000 vuotta sitten.
Tarina: Kirsi Väisänen
Kuvat: Kirsin kotialbumi
Millainen tarina kotimaanmatkailusta sinulla on mielessäsi? Lähetä tarinasi osoitteeseen toimitus@matkailulehti.fi. Valitsemme julkaistavat tarinat ja palkitsemme ne Matkailulehden näytenumerolla. Tarina voidaan julkaista Matkailulehden painetussa lehdessä ja sähköisissä kanavissa. Kysythän aina luvan julkaisuun jutussa ja kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.