Historian siivet havisevat Sotatiellä Ilomantsissa ja maisemat hivelevät silmää. Ilomantsissa jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944 käydyillä taisteluilla oli ratkaiseva merkitys sodan lopputulokselle.
Helena Raunio
23.6.2025 Ilomantsin Sotatie on 150 kilometrin mittainen tieverkosto, joka kulkee idyllisen, historiallisena keskuspaikkana toimivan Möhkön kylän kautta.
Sotatien verkkosivuilta löytyvät seikkaperäiset kohdekuvaukset ja kartat. Tieverkoston varrelle on merkitty kymmeniä muistomerkkejä, opastustauluja, museoita, rakennuksia sekä entisiä taisteluasemia.
Olen aikaisemmin vieraillut vain Venäjällä toisen maailmansodan taistelupaikoissa, ja Ilomantsin kohteet yllättävät huolellisella ja perusteellisella toteutuksellaan.
Sotatien reittiin voi tutustua myös maksuttomalla Nomadi-sovelluksella. Valitse valikosta reitit ja kirjoita hakusanaksi Ilomantsi.
Saavumme Möhkön kylään aamupäivällä ajettuamme runsaan tunnin Joensuusta, jossa yövyimme.
Toki itse kylässäkin tai lähistöllä olisi voinut yöpyä. Majoitusta on tarjolla paikallisissa kartanoissa tai majataloissa Möhkössä tai esimerkiksi kansallispuistossa Petkeljärvellä. Myös Ilomantsin kunnan kirkonkylästä olisi saanut sopivaa majoitusta, sillä sieltä on matkaa Möhköön vain 21 kilometriä.
Majoittuminen olisikin kannatettavaa, jos Sotatiellä haluaa viettää enemmän kuin yhden päivän.
Mutta ensimmäiseksi piti poiketa aamukahville Savottakahvila Möhkön Mantaan, joka toimii vanhassa asuntoproomussa.
Mikä sitten on tämä Möhkö?
Kylä syntyi aikanaan Suomen suurimpiin kuuluneen järvimalmiruukin ympärille. Möhkönkosken partaalle vuosina 1847–1849 rakennettu rautaruukki, joka sijaitsi keskellä erämaata.
Ruukin perustamisedellytyksiä olivat noin sadan järven pohjasta nostettava järvimalmi, halpa puuhiili, vesivoima sekä kuljetuksia varten sopivat vesitiet.
Tehtaan myötä syntyi myös 600 asukkaan Möhkön kylä. Sana Möhkö tulee muuten saamen kielestä ja tarkoittaa joen mutkaa. Tässä tapauksessa Koitajoen mutkaa.
Ruukin toiminta lopetettiin vuonna 1908, jonka jälkeen metsä- ja uittotyöt tarjosivat työtä kyläläisille ja muille ilomantsilaisille.
Sota runteli Ilomantsia
Toinen maailmansota runteli Möhköä, jolloin myös koko Ilomantsin maa-alueesta katosi kolmasosa. Talvisodassa joulukuussa 1939 kylän miehitti neuvostodivisioona. Jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944 käytiin Möhkön suunnalla taisteluita, joilla oli ratkaiseva merkitys sodan lopputulokselle.
Yllättäen tämä osa maamme sotahistoriaa muuttuikin omassa mielessäni eläväksi, kun löysin sukulaisen kantakirjasta merkinnän Ilomantsin Möhköstä. Ilomantsin maaperällä on taistellut jopa 50 000 sotilasta.
Möhkön ruukkikylään on luontevaa poiketa osana Sotatietä. Sota-aikainen elämä konkretisoituu jo ruukkimuseossa, jossa on esillä muun muassa sotahistoriahuoneet. Niissä on esillä Ilomantsissa käytyjä taisteluita kuvin, tekstein ja esinein.
Taidetta ja nostalgiaa
Ruukin museoalueella on sotahistorian ohella monenlaista muutakin katsottavaa, sillä ruukinkartano Pytingin puisto on laaja kokonaisuus. Kartanomuseon lisäksi alueelta löytyy vanha masuuni, paja, koski ja lemmenpolku.
Masuunin toimintaan pääsee tutustumaan muun muassa 3D-mallinnoksen avulla ja metsätyötäkin museossa esitellään.
Vuoden 2025 kesällä Möhkössä on esillä viiden taiteilijan teoksia Möhkönvirta-nykytaidenäyttelyssä, sekä rakennuksissa sekä alueella. Muun muassa valokuvaaja Touko Hujanen on dokumentoinut omavaraista elämää elävää ns. metsäperhettä.
Pytingin museossa on esillä myös Valloittava vintage ja riehakas retro -näyttely, joka esittelee Riitta Laakson vaatekokoelmaa 1960- ja 1970-luvuilta. ”En kaipaa”, kommentoi aikakauden värikkäitä vaatteita joku kävijöistä – itse puolestani vaivuin nostalgian pauloihin.
Sotahistoriallinen Öykkösenvaara
Möhköstä ajamme viitisen kilometriä eteenpäin Sotatietä itärajan suuntaan ja saavumme Öykkösenvaaraan. Siellä on muun muassa katettu opastuskeskus, joka selvittää infotauluin taistelujen kulkua. Maastossa saa tuntuman tapahtumiin.
Ainoastaan Ilomantsissa on nykyisten rajojemme sisällä paikkoja, joissa on käyty divisioonatason taisteluja – niin talvi- kuin jatkosodassakin. Ilomantsin alueella on arvioitu taistelleen jopa 50 000 sotilasta.
Sen vuoksi Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue onkin erityinen. Alue oli osa Ilomantsin puolustuslinjaa jatkosodan loppuvaiheessa.
Kävelyretki maastossa paljastaa kovien taistelujen olosuhteet.
Suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944 alkoi pian näkyä, että osa hyökkääjän voimista tavoittelee talvisodan tapaan Ilomantsin haltuunottoa ja hyökkäyksen jatkamista Joensuuhun.
Heinäkuun 20. päivänä järvikannakselle alettiin rakentaa vahvaa puolustusasemaa, jonka piti pysäyttää hyökkääjän päävoimat vastatoimia varten.
Rakennustöihin osallistui lähes tuhat miestä, joista vain osa oli linnoitustöihin koulutettuja pioneereja. Noin viikon kestänyt kuumeinen rakennustyö oli keskeytettävä, kun vihollinen ilmestyi asemien eteen illalla 29.7.1944 ja aloitti rynnäköt niitä vastaan.
Vihollisen ammusten sirpalevaikutus oli kallioisessa maastossa tehokas, joten keskitysten aikana tykin luona ei voinut olla. Tykille ja takaisin oli syöksyttävä ilman minkäänlaista suojaa.
Ilomantsin mottitaisteluissa kesällä 1944 suomalaisilla oli käytössään sekä panssarivaunuja että tuolloin nykyaikaisinta panssareiden torjuntakalustoa, saksalaisia ”panssarinyrkkejä” ja ”panssarikauhuja”.
Niillä tuhottiin hyökkääjän panssareita muun muassa Ilajanjoen taistelussa. Näiden rakettiammusten kantomatka oli lyhyt, joten ne sijoitettiin jalkaväen asemien etupuolelle.
Oman sotatiekierroksen voi päättää vaikkapa rajavyöhykkeelle, Aajevaaran rajapuomille: puomien takana on Kuolismaan hyökkäystie, jota puna-armeija käytti sekä vuonna 1939 että 1944. Talvisodan alettua itärajan ylitti Ilomantsin korkeudella 18 000 puna-armeijan sotilasta.
Puomilta on nykyiseen itänaapuriin matkaa vain 600 metriä. Matkapuhelimet eivät enää toimi kuin satunnaisesti.
Onkin ollut paikalliselta väestöltä todellinen kulttuuriteko rakentaa tällainen muistojen tie rajan pintaan, kun rajan toiselle puolelle ei ole turistilla enää mitään asiaa.
Runokylästä ravintoa
Paluumatka Sotatieltä Ilomantsiin alkaa, sillä meillä oli vain yhden päivän retki. Seudulla olisi ollut toki tarjolla paljon muutakin näkemistä ja kokemista kuin sotahistoriaa.
Kesäisessä vehreydessään esimerkiksi Ilomantsin Patvinsuon tai Petkeljärven kansallispuistot tarjoavat vierailijalle retkeilyreittejä, kalastusta, melontamahdollisuuksia, majoitusta sekä valmiita luontopalveluja.
Ehdimme kuitenkin nähdä Parppeinvaaran, runokylän, jossa yhdistyvät kantelemusiikki, käsityöt, ortodoksisuus ja perinneruuat. Kesällä siellä on nähtävillä myös karjalaisuudesta ammentavaa taidetta.
Itse asiassa ruokailimme Parppeinpirttissä, jossa maistelimme nykykarjalaisella pitoaterialla muun muassa suussa sulavia vatruskoja.
Parppeinvaaralla on myös pala sotahistoriaa: sinne on siirretty rajakenraali Erkki Raappanan Rukapirtti, joka alun perin rakennettiin komento- ja majoituspaikaksi Rukajärvelle.
Raappana johti myös Ilomantsin puolustusta heinäkuusta 1944 alkaen. Hänen Ilomantsin komentopaikkansa sijaitsi Pikkupappilassa, jonka läheisyyteen on myöhemmin pystytetty muistomerkki.
Viinit tornista tai tislaamosta
Pikkupappilan läheisyydessä on erikoisuus: Viinitorni. Siellä pääsee arjen yläpuolelle nauttimaan paikallisesta viinituotannosta.
Kesäkautena avoinna olevassa Suomen ainoassa Viinitornissa tarjoillaan Suomen vanhimman viinitilan eli Hermannin Viinitilan ja Tislaamon tuotteita.
Niitä pääsee myös maistelemaan kilometrin päähän yhtiön myymälä- ja tuotantotiloihin, jossa pääsee tutustumaan siihen, miten marjoista tehdään alkoholijuomia. Ja toki myös alkoholittomia juomia.
Ortodoksinen Ilomantsi
Ilomantsi on Suomen vanhinta ortodoksiseutua, mutta kristillisten kirkkojen yhteiselolla on Ilomantsissa pitkät perinteet.
Kappeliseurakunnan pääpyhäkkö on profeetta Eliaalle pyhitetty kirkko, joka on vihitty käyttöön jo vuonna 1892. Siellä oleva Eliaan kirkon ikonostaasi eli kuvaseinä on valmistettu Pietarissa.
Myös luterilainen Sadan Enkelin kirkko vuodelta 1796 on harvinainen poikkeus kirkkojemme joukossa. Näitä molempia puukirkkoja on mahdollista käydä ihailemassa kesäsesonkina joka päivä.
Mutta osataan Ilomantsissa myös juhlia: Villiruokafestareilla toteutetaan elokuussa ravintolatapahtuma samaan aikaan, kun moottorisahaveistäjät tekevät jo 12. kerran karhutaidetta, tänä vuonna kunnan 150-vuotisjuhlien kunniaksi.
Millainen tarina kotimaanmatkailusta sinulla on mielessäsi? Lähetä tarinasi osoitteeseen toimitus@matkailulehti.fi.
Palkitsemme julkaistavat tarinat Matkailulehden näytenumerolla. Kysythän aina luvan julkaisuun jutussa ja kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Lauri Törnin jalanjäljillä Haminassa – ympyräkaupunki on sotahistorian ystävän mansikkapaikka
Suomen suojelijat – Imatran Rajamuseo kertoo rajavartijoiden tärkeästä työstä
Radan raatajat – Kalle Päätalon kirjoista tuttu Kenttärata on vaikuttava sotahistoriallinen kohde
Ranuan Taistelujen polku vie Lapin sodan ankarille tantereille