Hämeenkyröläisen yrttitilan emäntä kiinnostui suomalaisista luonnonkasveista jo teininä. Nyt takana on pitkä työsarka luomuviljelijänä.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Frantsilan tilan peltoja on viljellyt sama suku jo kymmenessä sukupolvessa 1700-luvulta alkaen.
Agronomi Virpi Raipala-Cormierista tuli äitinsä sukutilan jatkaja vuonna 1977, jolloin hän vielä opiskeli maanviljelyskemiaa ja -fysiikkaa Helsingin yliopistossa.
Hänen aikanaan tilan tuotantosuunta on laajentunut viljasta yrtteihin ja kasveihin, joita voidaan käyttää muun muassa luonnonkosmetiikassa.
Raipala-Cormierin kiinnostus alaan syttyi varhain. Koululainen työskenteli kesälomat kotipelloilla ja perusti ensimmäisen oman maustetarhansa jo teini-ikäisenä.
1970-luvulla elettiin tehoviljelyn aikakautta. Nuori emäntä ajatteli toisin ja päätti kokeilla luomuvihannesten kasvatusta. Viljely luonnonmukaisin menetelmin on työlästä ja aikaa vievää, kun rikkakasvitkin kitketään käsin.
”Ruoka kyllä saatiin pöytään, mutta työmäärä oli suhteettoman suuri”, Raipala-Cormier naurahtaa.
”Kokemuksen karttuessa opimme tehostamaan työvaiheita ja saimme kasvatettua tuotantoa erilaisilla luonnon keinoilla.”
Kemialliset lannoitteet on mahdollista korvata muilla tavoin. Muun muassa apila ja sinimailanen sitovat typpeä juurinystyröillään. Kyntämällä tai kompostoimalla kasvusto maahan saadaan peltoon ravinteita, typen lisäksi kaliumia ja fosforia sekä seleeniä ja muita hivenaineita.
Apilan hyödyllisyys on tunnettu kauan. Myös tieteellisten tutkimusten mukaan maa voidaan kasvin avulla pitää hyvässä kunnossa. Nykyään tiedetään entistä enemmän myös maan mikrobien merkityksestä.
Vielä Raipala-Cormierin opiskeluaikoina kompostointiin suhtauduttiin tutkimusaiheena väheksyvästi.
”Minua se sen sijaan kiinnosti niin paljon, että tein aiheesta graduni. Sittemmin kompostoinnin mahdollisuuksia on tutkittu paljonkin.”
Syväjuuristen apiloiden ja kasvikompostoinnin lisäksi Frantsilan pellot saavat voimaa myös hevosenlannasta.
Oppi-isänä Toivo Rautavaara
Luonnonkasvien käyttö sekä ravintona että rohdoksina oli aikoinaan ihmisten ainoa vaihtoehto. Perinnetieto tuli uudelleen tarpeen viime sotien aikana, kun ulkomaantuonti pysähtyi ja elintarvikkeista, siemenistä ja lannoitteista tuli pulaa.
Professori Toivo Rautavaara (1905–1987) oli suomalaisten hyötykasvien asiantuntija. Jatkosodan alla kansanhuoltoministeriö tilasi professorilta kirjan, jossa opastettiin kotitalouksia turvaamaan luonnon antimiin.
Myös lääkehuolto vaati sotavuosina paluuta vanhaan, ja Suomessa alettiin viljellä kasveja, joita voitiin hyödyntää lääkinnässä. Apteekit ostivat esimerkiksi ukontulikukkaa, josta valmistettiin yskänlääkettä, sekä rohtosormustinkukkaa, jonka kuivatuista lehdistä saatiin sydänlääkettä.
Virpi Raipala-Cormierille Toivo Rautavaara oli oppi-isä.
”Kuuntelin jo 14-vuotiaana hänen luentojaan radiosta ja kehitin hänen innostamanaan ensimmäisen yrttiteeni, jolle annoin nimeksi Ystävyyden yrttitee.”
Opiskeluvuosinaan hän perusti yhdessä ystäviensä kanssa yliopistoon luonnonmukaisen viljelyn opintopiirin, jonne Rautavaara pyydettiin luennoimaan.
”Hän muuten pohti jo sota-aikana asumisjätteen kompostointia ja sen käyttämistä pelloilla. Mikäli hänen ajatuksiaan olisi viety eteenpäin, meillä ei olisi nykyisen kaltaista jätevesiongelmaa.”
Ruusuja ja ratamoa
Frantsilan yrttitilalla viljellään etenkin kasveja, jotka pärjäävät Suomen oloissa luonnostaan. Viljelyyn on kuitenkin otettu myös muita rohto- ja maustekasveja.
Virpi Raipala-Cormierin puolison James Cormierin synnyinmaasta Kanadasta tuotiin kokeiltavaksi auringonhattua, jota kasvatetaan auringonhattu-uutetta varten.
Tätä nykyä tilalla on viljelyssä noin 80 kasvilajia. Yksi laji saattaa sisältää satoja hyödynnettäviä aineita.
Piparminttua ja karjalanminttua kuluu yrttiteesekoituksen lisäksi hammastahnoihin ja kasvonaamioihin. Suomen historiallisten ruusujen juhannusruusun ja valamonruusun terälehdistä syntyy vaikkapa suihkugeeliä.
Ihovoiteiden, yrttisalvojen ja shampoon valmistukseen Frantsilassa käytetään itse viljeltyjen lisäksi kasveja, jotka tila ostaa tarkoin valituilta sopimuskeräilijöiltä ja luomuviljelijöiltä.
Kasvien tehoaineet saadaan irti, kun ne kuivataan ja uutetaan luomukasviöljyssä tai -alkoholissa. Tuotteiden sakeuttamiseen käytetään muun muassa mehiläisvahaa. Joissakin työvaiheissa vaaditaan erityisiä koneita, joten esimerkiksi hammastahnan tuubittaminen on ulkoistettu.
Yksi Frantsilan ihonhoito- ja hygieniatuotteiden yleisimmistä ainesosista on peräisin kehäkukasta, jonka karotenoidit ovat tutkitusti iholle hyväksi.
”Ensimmäinen ihonhoitotuotteeni oli Yhdentoista yrtin salva, jonka valmistamisen aloitin jo vuonna 1979”, Virpi Raipala-Cormier kertoo.
Salva sisältää kehäkukan lisäksi myös muun muassa ratamoa, jota on perinteisesti käytetty hyttysenpuremiin ja haavojen hoitoon.
”Salvassa on myös takiaisen juurta, jolla on antibakteerisia ominaisuuksia.”
Satoa koko kesä
Vuoden 2022 kevät ja alkukesä olivat poikkeuksellisen viileitä, mikä viivästytti kasvua myös Frantsilassa. Suomessa kasvukausi on muutenkin lyhyt, mutta monet yrtit ehtivät silti tehdä vielä toisen sadon ennen syksyn halloja.
Satoa saadaankin tilalla pitkin kesää. Kukinnat ovat näyttävimmillään heinä–elokuussa, jolloin esimerkiksi kehäkukkien peltolohko hohtaa oranssina.
Loppukesään kuuluvat tuhannet tuoksuvat mintut ja kaunopunahatut, joiden leiskuvat aniliininpunaiset kukinnot kerätään talteen odottamaan uuttoa.
Syyskuun loppuun mennessä sato on korjattu ja kukat ja yrtit siirretty varastoihin. Seuraavaksi aloitetaan juurien keruu.
Virpi Raipala-Cormier sai aikoinaan opiskelijana tehtäväkseen tutkia villivihannesten mineraalipitoisuuksia. Tällöin hänelle selvisi, kuinka paljon esimerkiksi nokkosessa ja siankärsämössä on ravinteita. Lukemat hyppäsivät vaikkapa persiljaan verrattuina moninkertaisiksi.
Juuri tähän havaintoon perustuu Frantsilan Aurinkovoima-niminen superruoka. Jo teelusikallinen kuivatuista yrteistä tehtyä viherjauhetta sisältää suuren määrän tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja.
Tärkeät luonnon antimet
Frantsilaan kuuluu maatilan lisäksi kasvisravintola-kahvila Kehäkukka luomutuote- ja käsityömyymälöineen.
Vanhoissa sukurakennuksissa toimivassa Hyvän olon keskuksessa järjestetään kursseja, jotka tarjoavat oppia muun muassa kotimaisten luonnonkasvien ja villivihannesten hyödyntämisestä ja metsäpuutarhan perustamisesta.
Virpi Raipala-Cormierin vetämille yrttikursseille riittää väkeä, sillä vuosia sitten alkanut villiyrttibuumi jatkuu. Kaupunkilaisetkin ovat kiinnostuneet ruuan tuotannosta ylipäätään. Ravinnon laatuun aletaan usein kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun perheessä on pieniä lapsia.
”Viimeaikaiset turvallisuuspoliittiset muutokset ovat vaikuttaneet niin, että ihmiset ovat tiedostaneet nykyisen elämäntavan haavoittuvuuden. On hyvä tuntea luonnon antimien mahdollisuudet ja kyetä hankkimaan ravintoaineita lähiympäristöstä”, Raipala-Cormier sanoo.
Frantsilan luomuyrttitila, Tippavaarantie 6, Kyröskoski. Vierailut ajanvarauksella.
Frantsilan Kehäkukka, Yrjö-Koskisentie 1, Hämeenkyrö
Frantsilan Hyvän Olon Keskus, Kyröspohjantie 320, Hämeenkyrö