Pohjoisessa ja muuallakin on jo päästy pilkkimään pienille lammille ja järville, mutta meri, suuret järvet ja useat virtavedet odottavat yhä ylleen kantavaa jääpeitettä. Pilkkijöiden on siis maltettava odottaa ja myös muistettava kunnollinen valmistautuminen sitten, kun aika koittaa.
16.12.2024 Suomen Vapaa-ajankalastajat SVK innostaa kansalaisia tarttumaan tilaisuuteen hankkia ruokapöytään itse pyydettyä maukasta, terveellistä ja kestävää kalaa. Samalla pääsee nauttimaan liikunnasta raikkaassa talvisäässä.
Kalatalousasiantuntija Janne Antila SVK:sta muistuttaa silti tärkeästä asiasta: jäälle ei koskaan pidä lähteä hätiköiden eikä valmistautumatta.
Vähimmäisvaatimus ovat jäänaskalit kaulalla, ja pelastautumispukuakin hän suosittelee, jos menee itselleen uuteen paikkaan tai jos jään kestämisestä on pienintäkään epävarmuutta.
”Pilkkijällä on yleensä mukana myös kaira, jolla kannattaa testata jään paksuutta sopivin välein, kun liikutaan paikasta toiseen. Jää saattaa oheta vähitellen esimerkiksi rannasta selkävettä kohden kuljettaessa tai joskus hyvinkin nopeasti, jos mennään vaikka kohti virtapaikkaa”, Antila muistuttaa.
Nyrkkisääntönä viisi senttiä teräsjäätä
Turvallisen jäälle menon ajankohdasta on mahdotonta antaa yleispätevää ohjetta, koska jäätyminen ja jäätilanne ovat aina paikkakohtaisia ja olosuhderiippuvaisia. Ensimmäisinä jäätyvät usein matalat, tuulelta suojaisat lahdet.
”Nyrkkisääntönä voi sanoa, että viisi senttimetriä kirkasta hyväkuntoista teräsjäätä kestää yksittäisen pilkkijän, mutta huonolaatuisempaa jäätä tarvitaan selvästi enemmän.”
Selvästi tunnistettavia vaaranpaikkoja ovat esimerkiksi alueet, joissa vesi virtaa, kapeikot ja salmet, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot, kaislikot ja äkkijyrkästi veteen pudottavien rantapenkereiden vierustat.
”Useimmat vaaranpaikat voi onneksi nähdä ja päätellä vaikka maastonmuodoista, mutta esimerkiksi virtauksen pintaan kääntävä pohjakohouma on aina silmiltä piilossa ja sellaisten välttäminen edellyttää käytännössä paikallistuntemusta”, Antila sanoo.
Ahven käy monenlaiseen syöttiin
Jos lumi sataa jäälle aikaisin, jää vahvistuu hitaasti. Paksu lumikerros hankaloittaa myös jäällä liikkumista ja vähentää jään alle pääsevän valon määrää, mikä passivoi kaloja.
”Pilkkijän kannalta parasta olisi, että jäät tulisivat paitsi aikaisin myös kerralla, jolloin veteen jää lämpöä, joka pitää kalat aktiivisempina. Jos sen sijaan esimerkiksi kovien tuulien takia jäätyminen viivästyy tammikuuhun, vesi ennättää jäähtyä niin paljon, että kalojen ottihalut vähenevät”, Antila selvittää.
Pilkkimällä tavoitellaan usein ahvenia, joita voi saada monenlaisilla pilkeillä ja useista syvyyksistä.
”Sydäntalvella, kun valoa on vähän ja syönti usein heikkoa, voi avain menestykseen olla pilkin, koukun ja mahdollisen syötin pienentäminen ja tapsipilkinnässä tapsin pidentäminen. Tämä tuntuu korostuvan varsinkin järvillä.”