Helsingissä avautuneessa illuusionäyttelyssä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Kävijä saattaa päätyä palasina pinkkiin sohvaan tai pelkäksi pääksi keittiön ruokapöytään.
28.3.2025 Lievästä huimauksesta kärsivä toimittaja lähtee tutustumiskierrokselle uuteen paradoksinäyttelyyn hiukan varovasti. Uskomattomat värit, ihmeelliset illuusiot ja huimat labyrintit vievät kuitenkin nopeasti mennessään.
Tunnelma on kuin Linnanmäen Vekkulassa 1970-luvulla, mutta versiona 2.0. Uutuuttaan hohtavat – ja tuoreelle puulle tuoksuvat – monenkirjavat huoneet saavat kypsään ikään ehtineen museovieraan hekottelemaan ääneen.
Kaupungin keskustaan Senaatintorin ja Pohjoisesplanadin väliin maaliskuun lopulla avautuneessa Paradox Museum Helsingissä on kaikkiaan 45 erilaista installaatiota, joista ensimmäisenä on esittelykierroksella vuorossa näkymättömyyshuone.
Tuntuu kuin olisi astunut japanilaisen Yayoi Kusaman kolmiulotteiseen taideteokseen.
Museon johtaja Kristiina Werner ja markkinointipäällikkö Sisko Pekki tekevät samassa Harry Potter -taikatempun vetämällä ylleen pallokuvioiset viitat, ja kyllä: he todellakin häviävät näkyvistä, eivät pelkästään kuvassa vaan myös todellisuudessa.

Oudot näyt seuraavat toinen toistaan. Varjot ovat värillisiä, ihmishahmot muuttuvat luurangoiksi ja optisten illuusioiden myötä selvästi kiinteät maalaukset lähtevät liikkeelle ja vaihtavat suuntaa.
Hullunkurisin on ehkä huone, jonka nurkasta toiseen kulkeva ihminen näyttää kasvavan hobitista jättiläiseksi ja sitten kutistuvan takaisin.
Kännykät kannattaa pitää kuvausvalmiina, sillä jotkin temput, kuten Zero Gravity -käytävä, oikeastaan vaativat mukaansa kuvaa. Jotkin illuusiot taas eivät näy puhelimella kuvattuina vaan ainoastaan paikan päällä.
Tartu seinästä kiinni
Peililabyrinttiin en huterapäisenä uskaltaudu, mutta rohkeammat kollegat lähtevät kokeilemaan onneaan ja kaiketi suurimmaksi osaksi myös palaavat hyvävoimaisina takaisin.

Svenska Ylen toimittaja David Fagerrud antaa näyttelyn keittiöinstallaatiossa kaikkensa, myös luvan kuvansa julkaisuun.
Henkilökunta puolestaan paloittelee itsensä vaaleanpunaisen sohvan sisuksiin.
Vino makuuhuone on sen verran vinossa, että sitä katsellessaan joutuu tarrautumaan kiinni seinään. Samanlainen huone oli vuosikymmenten takainen Vekkula-lempparini, joten voin hyvin kuvitella, kuinka nykylapset hihkuvat riemusta sinne päästessään.
Kirjallisuuden ystäviä ilahduttanee etenkin nurinkurinen kirjasto, jossa kirjoja on peilien ansiosta kaikkialla: paitsi seinillä myös katossa ja lattialla.
Zero Gravity -käytävän – epäilemättä monien suosikin – kautta päädytään ”loputtomaan huoneeseen” peileineen ja palloineen.

Aikuinen kävijä ymmärtää, miten illuusiot on tehty, mutta ne ihmetyttävät ja naurattavat siitä huolimatta ja saavat takuuvarmasti hymyn huulille koko perheelle.
Opettavaista viihdettä
Paradox Museum Helsinki on Paradox-ketjun neljästoista illuusio- ja ”edutatement”-näyttely. Jälkimmäisellä educationin ja entertainmentin yhdistelmällä viitataan opettavaiseen viihteeseen.
Paradoxin tarina alkoi Kreikassa vuonna 2022. Nykyään paradoksinäyttelyitä on muun muassa Tukholmassa, Lontoossa, Berliinissä, Shanghaissa ja Mumbaissa.

”Helsingin Paradox on uusin ja monen mielestä siksi myös hienoin”, museonjohtaja Kristiina Werner kertoo lehdistöavajaisissa ilmeisen ylpeänä.
”Meillä on muutamia illuusiohuoneita, jollaisia on muuallakin, mutta jotkin löytyvät vain Helsingistä.”
Wernerin ja markkinointipäällikkö Pekin mukaan kaikki illuusiot perustuvat tieteeseen, taiteeseen ja fysiikkaan. Uutuuden kunnianhimoisena tavoitteena on 100 000–150 000 kävijää vuodessa.
Perhelipulla edullisemmin
Museokortti ei uudessa paradoksimuseossa ”ainakaan toistaiseksi” käy. Aikuisten lippu maksaa 23 ja alaikäisten 17 euroa.
Alle nelivuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi, ja tarjolla on myös listahintaa edullisempia perhelippuja. Liput kannattaa ostaa etukäteen museon verkkosivujen kautta.

Paradoksimuseo on kevätkauden maanantaisin kiinni mutta kesän alusta lähtien auki seitsemän päivää viikossa. Jatkossa ”ollaan kiinni vain juhannuksena ja jouluna”. Pitkien aukiolojen ansiosta näyttely tarjoaa kesätyön ilahduttavan monelle nuorelle.
Kahvilaa museosta ei vielä löydy, eikä omien eväiden syöminen taas ole sallittua.
Jos kuitenkin jatkaa diagonaalisti suoraan Senaatintorin poikki osoitteeseen Snellmaninkatu 2, päätyy Suomen Pankin ilmaiseen Rahamuseoon, jossa voi näyttelyyn tutustumisen lisäksi nauttia keskustan edullisimman kahvikupillisen.
Vappu Ikonen