Maailman pohjoisin kivilinna pystytettiin aikoinaan valtakunnan itäiselle rajaseudulle suojelemaan koko Kainuuta. Tätä nykyä raunioitunut linna on arvokas muinaismuisto ja kiinnostava koko perheen retkikohde.
Metsähallituksen ylläpitämässä Kajaanin rauniolinnassa voi tehdä sukelluksen Kainuun 1600- ja 1700-lukujen sotaiseen ja ajoittain rauhanomaisempaankin historiaan.
Pienessä Kajaaninjoen saaressa kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevat linnanrauniot muodostavat nykyään kulttuurinähtävyyden, jonne on vapaa pääsy ympäri vuoden. Käynnin arvoisia ovat myös linnoitusta ympäröivä rantapuisto ja jokea myötäilevä Renforsin lenkki.
Rauniolinnaan pääsee tutustumaan sekä omatoimisesti että Kajaanin matkailuoppaiden järjestämillä kierroksilla, kunhan muistaa, että satoja vuosia vanha linnoitus ei ole esteetön kohde.
Linnanvirran kalastusalue sen sijaan kattaa rauniolinnan kohdalla joen molemmat rannat, ja rannassa on tarjolla esteetön kalastuspaikka.
Rauniolinnan lähellä sijaitsevalta Kalkkisillalta pääsee puolestaan höyrylaiva Koutan kyytiin. Matkustajahöyry tekee kesäaikaan suosittuja risteilyjä Oulujärvellä.
Perinteinen Linnanvirta-tapahtuma rauniolinnassa ja sen lähistöllä järjestetään 11.–13.8.2023.
Monivaiheinen menneisyys
Kajaanin linnan rakentaminen käynnistyi aikoinaan Kaarle-herttuan (1550–1611) käskystä. Kainuu oli Täyssinän rauhassa (1595) siirtynyt osaksi Ruotsin valtakuntaa, joka tarvitsi uudelle itärajalleen uuden linnoituksen.
Puolivalmis linna otettiin käyttöön vuonna 1610, jolloin herttuasta oli tullut kuningas Kaarle IX. Rakennustyöt kuitenkin jatkuivat, ja vuoteen 1620 mennessä paikalla kohosi jo suuri rakennus, jolla oli pituutta 39 metriä ja muureilla paksuutta lähes neljä metriä. Linnan päissä seisoi kaksi ulkonevaa tykkitornia.
Syrjäistä linnaa käytettiin 1620–1640-luvuilla vankilana, mutta Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikana se joutui taistelujen keskipisteeksi, ja venäläiset räjäyttivät koko linnoituksen vuonna 1716.
Sodan päätyttyä linnaa ryhdyttiin rakentamaan uudelleen, mutta se menetti strategisen merkityksensä vuonna 1809, jolloin Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa. Vaikka linnan käyttö loppui, linnasaari säilyi edelleen osana kulkutietä Oulujoen vesistön yli.
Kulttuurinen innoittaja
Kajaanin linnan historiaan liittyy monia tunnettuja nimiä. Linnassa istui aikoinaan vankina esimerkiksi historioitsija Johannes Messenius (1579–1636), joka kirjoitti siellä pääteoksensa Scondia Illustratan, Ruotsin valtakunnan historian.
1800-luvulla romanttiset linnanrauniot ja niiden molemmin puolin virtaavat vuolaat vedet innoittivat etenkin suomalaista kulttuuriväkeä.
Näistä ajoista muistuttavat viereisessä rantapuistossa seisovat runoilija Eino Leinon – joka muun muassa laati runon Kajaanin linna – ja Kalevalan isän Elias Lönnrotin patsaat.
Muistathan tämän:
Kajaanin rauniolinna on valtakunnallisesti arvokas kiinteä muinaisjäännös, jonka kaivaminen, peittäminen ja vahingoittaminen on kielletty muinaismuistolailla. Samoin tulenteko on kielletty.
Lisäksi raunioilla saa liikkua vain merkityillä kulkureiteillä.