Kukapa ei joskus olisi iskenyt siihen hampaitaan Savonlinnan torilla: mehevään, huumaavasti tuoksuvaan lämpimään lörtsyyn. Nyt kaupungin leipomot ovat yhteisvoimin hakeneet paikalliselle herkulle EU:n suojattua maantieteellistä merkintää.
31.12.2024 Samppanja, parmankinkku ja fetajuusto. Siinä joukko eurooppalaisia “merkkielintarvikkeita”, joiden joukkoon pyrkii nyt supisavolainen lörtsy.
“Lörtsy on ohutkuorinen puoliympyrän muotoinen uppopaistettu piiras, jolle tunnusomaista on kuoren ohuus, täytteiden runsaus ja ruskea paistoväri”, leipomoiden hakemuksessa määritellään.
Lörtsyn täytteenä voi olla lihaa, kalaa tai kasvista sekä riisiä ja mausteita. Lörtsyjä tehdään myös makealla täytteellä, jolloin kuoritaikina on hieman erilainen.
Nykylörtsyt voivat olla modernisti myös maidottomia, laktoosittomia ja gluteenittomia, mutta perinnenimi on ja pysyy.
Lituskan piiraan tärkeä ominaisuus on tuoreus ja sen pitäminen lämpimänä myyntihetkeen saakka, mikä on asiantuntijoiden mukaan maun kannalta oleellista. Monelle kesäturistille tahmea herkku on tuttu erityisesti Savonlinnan torilta.
Savonlinnalaisten yritysten yksinoikeudeksi
Viisi lörtsyjä valmistavaa savonlinnalaisleipomoa, Lörtsypojat, Savonlinnan sokerileipomo, Sirkan Leipomo, Leipomo Laurikainen ja Leipomo Fast Pie ovat toimittaneet nimisuojahakemuksensa Ruokavirastoon ja jännittävät nyt, mitä tuleman pitää.
Jos hakemus hyväksytään ja lörtsylle myönnetään suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), tuotenimeä voivat jatkossa käyttää ja lörtsyjä paistaa vain eteläisen Savon pääkaupungissa toimivat yritykset.
“Lörtsy on selkeästi Savonlinnan ylpeys”, korostaa Sirkan Leipomon toimitusjohtaja Joona Mäenpää.
”Siksi paikalliset yrittäjät tarttuivat mahdollisuuteen suojata tuotenimi ja varmistaa, että lörtsy säilyy savonlinnalaisena.”
Takana 70-vuotinen historia
Lörtsy-piiraan juuret ulottuvat muinaiselle 1950-luvulle. Savonlinnassa on silloin ollut ainakin kaksi leipomoa, jotka ovat valmistaneet lörtsyn kaltaista litteää lihapiirakkaa.
Toinen leipojista oli kansan suussa ”Natusen rouva” ja toinen Kuopiosta Savonlinnaan saapuneiden Sulo-Veikko ja Fanny Strömbergin yritys. Litteää piirakkaa kutsuttiin pariskunnan mukaan myös “römperiläiseksi”.
Strömbergien piiras muistutti jo selvästi nykyistä mallia, jossa on ohut kuori ja suhteessa paljon täytettä. Kun litteä piirakka hautui vesihauteessa ja höyryssä, siitä tuli hieman löysä, ja se taipui raukeasti syöjän käden yli. 1960-luvun nuoriso alkoikin nimittää tuotetta tuttavallisesti “lörtsyksi”.
Tuotenimeksi lörtsy vakiintui 1980-luvulla. Sittemmin lätyskä on löytänyt tiensä matkakirjoihin asti. Muun muassa Lonely Planet kertoo lörtsynsyönnistä 2015 julkaistussa Suomen matkaoppaassa.
Muikusta mansikkaan
Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) on EU:n virallinen nimisuoja. Se voidaan myöntää tuotteelle, jonka tietty laatu, maine tai muu ominaispiirre on pääosin peräisin maantieteellisestä ympäristöstään.
Kuluttajalle suojaus on tae siitä, että tuotteen alkuperä, raaka-aineet ja valmistusmenetelmä tunnetaan. Merkintä suojaa tuotannon määritellyllä maantieteellisellä alueella.
Suomalaistuotteista SMM-suojan ovat aiemmin saaneet muun muassa Kainuun rönttönen, Puruveden muikku ja Suonenjoen mansikka.
Alkuperänimityksellä on suojattu Lapin puikula ja “aidon perinteisen tuotteen” tittelillä esimerkiksi sahti ja karjalanpiirakka.
Päivi Ikonen