Kun Upe Nykänen sai ajatuksen kävellä Hangosta Nuorgamiin, hän päätti antaa reissulleen sen ajan, jonka se ottaisi. Upe halusi tehdä matkaansa hitaasti, majoittua mukavasti, tutustua Suomeen, ja niinpä kävelystä muodostui kotimaanmatkailua parhaimmillaan.
Teksti: Tanja Eranto
Itsenäisyyspäivän aamu alkoi valjeta vuonna 2018, ja Upe Nykänen seisoi Hangon Tulliniemessä katselemassa Suomenlahdelle. Hangon eteläisimpään kärkeen pääsee vain kävellen, ja kävellä hän nyt aikoi tästä eteenpäin, ihan koko Suomen halki Nuorgamiin asti. Keli oli joulukuisen rapsakka, tuuli pyöritti aallokkoa.
”Mietin, että pääsenköhän joskus perille. Samalla olin utelias. Halusin nähdä Suomen reittini varrella ja kokea minulle uusia maisemia, sellaisiakin, jotka eivät ole minulle niin luontaisia.”
Lähtisikö sitä suorinta tietä pohjoiseen? Se tietäisi pitkiä taivalluksia asvalttiteillä suorittamisen maku suussa. Sen sijaan Upe päätti jakaa matkansa osiin ja kulkea silloin, kun siihen löytyisi sopivasti vapaa-aikaa. Matkaa hän jatkoi joka kerta siitä, minne oli edellisen kävelynsä päättänyt. ”Julkisilla pääsin lähes kaikki siirtymät kävelyjen välissä.”
Ensimmäinen reissu Hangosta Tammisaareen ja Karjaalle kesti viikonlopun, ja suunnitelmat seuraavista etapeista alkoivat muodostua. Päivämatkana noin 20 kilometriä olisi hyvä tavoite, ja ajatuksena olisi kulkea vaihtelevasti esimerkiksi retkeilyreittejä pitkin tai käydä katsomassa kiinnostavia kohteita.
”Joskus tutkin karttaa hyvinkin tarkkaan, joskus taas koin yllätyksiä, jos vaikka jokin paikka ei ollut auki.” Se toki oli osa reissun viehätystä. ”Lähinnä suunnittelin tarkemmin reittini siksi, että halusin käyttää matkailupalveluita ja tuntea oloni mukavaksi. En myöskään halunnut kantaa selässä samaa määrää tavaraa kuin metsäretkillä.”
Upe saavutti Nuorgamin heinäkuussa 2021. Voit lukea koko jutun maaliskuun Matkailulehdestä!