Uransa valokuvataiteilijana aloittaneen, sittemmin ohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetuksi tulleen Johanna Vuoksenmaan kirja Vesiystäviä ilmestyi jo vuosia sitten (2019), mutta teos on ajankohtainen aina ja erityisesti kesäaikaan.
Vappu Ikonen
1.7.2026 Johanna Vuoksenmaan monipuolinen koulutus yhdistettynä elämänmittaiseen, intohimoiseen luonnonvesissä uimiseen tuotti ihastuttavan pienen kirjahelmen.
”Ohut mutta jämäkkä, kovakantinen. Salaperäinen kansikuva houkuttelee tutkimaan lisää. Viehätysvoimaansa luottava aikuinen nainen, ei tarvitse itsetehostusta muhkealla sivumäärällä tai äänekkäillä väreillä. Sanoo rauhallisesti asiansa, katsoo silmiin. Kannattaa ottaa riski ja tutkia hiukan syvemmältä. Jää viereen pitkäksi aikaa.”
Siinä lyhyt teosesittely Vuoksenmaan omaan tyyliin kirjoitettuna.

Vesiystävien taustalla oli leikkimielinen vedonlyönti ystävän kanssa siitä, kumpi kerkiää uida kesän aikana useammassa avovedessä. Kilpailusta sukeutui ensin Facebook-sivusto ja sen jälkeen ajatus kirjasta.
Taiteilijan vapaudella kirjailija jaotteli ”vesiystävänsä” viiteen kategoriaan.
Oman luokkansa saivat Ystävät ja ymmärtäjät – sylivedet, Arkiset ja vaatimattomat – vetten varpuset, Yksinäiset, itsenäiset ja erakot, Laulajat ja lumoajat – maagiset vedet sekä Suuret ja omanarvontuntoiset – vesiklassikot.
Kaveriselfieitä ja proosarunoja
Kuvaajana Vuoksenmaa asetti itselleen rajat. Teokseen pääsi mukaan vain kännykkäkameralla otettuja ”kaveriselfieitä”, joissa näkyy järveä ja pieni osa tai heijastuma kuvaajasta. Lopputulokset ovat hiljaisen upeita.

Sanalliset kuvaukset järvistä ovat hauskanhelliä proosarunoja. Tyyli on tuttu Johanna Vuoksenmaan hykerryttävistä televisiosarjoista. Esimerkiksi Pieksämäen Pieksänjärven hän esittelee näin:
”Suuri, selkeäpiirteinen ja fyysinen vesi. Latvialainen lentopalloilija, joka on jäänyt Suomeen naisen takia, hyvä isä lapsilleen. Alkujaan kalastajaperheestä, ei ole löytänyt paikkaansa pikkukaupungissa, kantaa meren sielua järven ruumiissa. Koskee reippaasti ja ystävällisen lujasti, on kohtelias ja helposti lähestyttävä, mutta ei päästä ihan lähelleen. Eikä oikein osaa kommunikoida. Vierauden tunne on aktiiviuran jälkeen ajanut liian usein iltaoluelle.”

Teoksen kustantajalle eli Otavalle kuuluvat kiitokset siitä, että kirjan sisäkannessa on kartta. Sellainen on välttämätön kaikissa matkakirjoissa ja matkailuun inspiroivissa teoksissa.
Toinen kustantajan erinomainen oivallus on ollut se, että kirjan tekstit ovat myös englanniksi. Oivaltavista käännöksistä vastasi Pat Humphreys.
Kirjan painos on jo loppuunmyyty, mutta teoksen saa käsiinsä kirjastoista ja antikvariaateista.





