Merellinen ravintolakierros Helsingin edustalla jatkuu. Matkan varrella harrastetaan saarihyppelyä, ihaillaan rantamaisemia ja nautitaan yksi kesän parhaista parsa-annoksista.
Vappu Ikonen
10.7.2026 Lyhyen lauttamatkan päässä pääkaupungin keskustasta odottavat saunat, uimarannat, rantapolut ja ainutlaatuiset ravintolat. Matkailulehti testasi kolme upeaa retkikohdetta, joissa voi viettää muutaman virkistävän tunnin tai kokonaisen päivän.
Lonna tarjoaa modernia gurmeeta historiallisessa miljöössä, Liuskaluoto ja Uunisaaret saarihyppelyä liuskapizzan voimalla ja Pihlajasaari muhkean saaristolautasen.
Juttusarjan ensimmäisessä osassa esittelyssä olivat Ravintola Saari Sirpalesaaressa, Iisi Bistro Vallisaaressa ja ravintola NJK Valkosaaressa:
Merellisiä makuja Helsingin edustalla – näihin saariravintoloihin pääsee ilman omaa venettä
Historiallinen Lonna yhdistää saunomisen ja saaristoaterian
Lonnan saari Katajanokan ja Suomenlinnan välissä oli pitkään suljettuna. Pienellä saarella on jännittävä historia.
Suomen sodan aikaan 1808–1809 Ruotsi ja Venäjä neuvottelivat Lonnassa Viaporin eli Suomenlinnan antautumisesta. Venäjän voitettua Suomesta tuli autonominen osa Venäjää vuoteen 1917 asti.
Vuonna 1817 Lonna siirrettiin Helsingin kaupungilta puolustusvoimien omistukseen, ja saarella varastoitiin muun muassa ruutia. Vuodesta 1944 lähtien saarella toimi laivojen demagnetisointiasema, jossa aluksista pyrittiin poistamaan magneettisuus merimiinojen torjumiseksi. Toiminta jatkui 1960-luvun loppuun asti.
Vuonna 1999 saari siirtyi Suomenlinnan hoitokunnalle, joka aloitti rakennusten entisöinnin. Suurelle yleisölle Lonna avattiin vuonna 2017, ja sen historiaan voi tutustua tilauksesta opastetulla kierroksella.
Nykyisin Lonnassa voi yhdistää kaksi nautintoa, hyvän aterian ja saunomisen. Saarella on kaksi kaikille avointa sekasaunaa, joissa sopii saunoa uimapuvulla tai ilman. Kahden tunnin vuorot ovat kesällä suosittuja, joten varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
Mutta tällä kertaa tulimme syömään.
Ravintola Lonnan lista elää sesongin mukaan ja sisältää laadukasta saaristoruokaa. Vierailimme kesäkuun alussa, jolloin tarjolla oli muun muassa parsaa, nieriää ja karitsaa.
Valitsin alkuun pastramityylisesti valmistetun nieriän, jonka paahdettu pinta, herkullinen ajo blanco -kastike ja kirpeät valkoherukat muodostivat tasapainoisen kokonaisuuden.
Seuralaiseni alkuruoka keltajuuri oli kuin aurinko sateisen päivän keskellä, raikas, kaunis ja täynnä makua.
Pääruoaksi nauttimani parsa luomukananmunalla ja taimenen mädillä osoittautui kesän parhaaksi parsa-annokseksi. Parsat olivat täydellisen napakoita, ja mätikastike sopi loistavasti niiden seuralaiseksi.
Seuralainen otti karitsaa ja lisukkeeksi varhaiskaalia savustetun possunkyljen kera. Ruokahalua herättävä savun tuoksu leijui kauniissa ravintolasalissa, ja annos lisukkeineen oli sekä maukas että riittävä.
Jälkiruoaksi herkuttelimme raparperisorbetilla sekä hapanjuurijäätelöllä mantelikakun ja misokaramellin kera. Molemmat kruunasivat aterian yhtä onnistuneesti.
Ravintolaelämys on ehdottomasti erillisen merimatkan arvoinen. Hymyilevä palvelu täydentää kokemuksen ja kirkastaa sateisenkin päivän.
Hintataso on samaa luokkaa kuin läheisessä NJK:ssa, tunnelma kuitenkin täysin erilainen. Molempia on helppo suositella. Pöytävaraus on välttämätön, ja liput on syytä varata ennalta myös Kauppatorilta lähtevään yhteyslauttaan.
Ravintola Lonna
Avoinna 2026: toukokuusta syyskuun loppuun.
Hinnat: alkuruoat 14–17 euroa, pääruoat 26–35 e (+ lisukkeet 4–7 e), jälkiruoat 7–15 e.
Kenelle: modernin gurmeekeittiön, merellisen tunnelman ja saunan ystäville.
Saarihyppelyä, liuskapizzaa ja uniikkia luontoa
Kätevin tapa saarihyppelyn harrastamiseen Helsingissä löytyy Kaivopuiston edustalta. Liuskaluoto, Liuskasaari ja Uunisaaret muodostavat kokonaisuuden, jossa voi kulkea siltoja pitkin saarelta toiselle, syödä hyvin, piipahtaa uimassa tai istahtaa terassille ihailemaan merimaisemia.
Yhteyslautta Liuskaluotoon ja Liuskasaareen lähtee Merisatamanrannasta, Uunisaareen puolestaan pääsee sadan metrin päästä Kompassitorilta. Yhteyslautat liikennöivät nonstoppina ravintoloiden aukioloaikoina, mutta liput ovat erilliset. Muutaman euron säästää, kun palaa takaisin samaa reittiä, jota tuli.
Liuskaluodon vetonaula on yksi Helsingin tunnetuimmista pizzerioista, Skiffer. Liuskasaaressa puolestaan toimii arvostettu HSS Paviljonki, jonka pyöreä ravintolarakennus on suosittu juhla- ja hääpaikkana.
Uunisaarissa – joita on kaksi, pohjoinen ja eteläinen – on aiemmin toiminut teollisuutta, myöhemmin kylpylä. Nykyisin saarilla on yleisen uimarannan lisäksi kahvila ja sauna, joita voi vuokrata myös yksityiskäyttöön. Saaret ovat myös arvokas luontokohde.
Miellän Liuskaluodon ja Uunisaaret erityisesti nuorten kesäparatiisiksi, joten värväsin seurakseni nuoria ystäviäni.
Aloitimme retken Skifferistä, jonka terassilta avautuvat näkymät sekä merelle että Kaivopuistoon. Pöytään kannetut soikeat ”liuskat” katosivat vauhdilla.
Liekö syynä ollut hyvä seura vai merituuli, mutta napolilaistyyliset pizzat maistuivat kerta kaikkiaan erinomaisilta. Kokoakin riitti. Lautasen reunojen yli ulottuvat lätyt olivat hyväruokaisille nuorillekin enemmän kuin riittäviä.
Retki ei päättynyt ruokailuun, vaan jatkoimme iltaa kävellen Liuskaluodolta Liuskasaaren kautta Uunisaareen. Seurueemme rajajääkäri johdatti meidät aallonmurtajien, siltojen ja rantapolkujen kautta eteenpäin.
Reitti oli unenomaisen kaunis. Tuuliset rantakalliot vaihtuivat Uunisaaren viidakkomaisen rehevään lehtomaisemaan, ja hetkittäin tuntui vaikealta uskoa olevansa vain muutaman sadan metrin päässä Helsingin keskustasta.
Uunisaaren kahvila oli vielä kesän alussa kiinni, mutta retki ei silti tuntunut pettymykseltä. Päinvastoin – päätimme heti, että tänne täytyy palata lämpimämpänä päivänä kokeilemaan myös uimarantaa ja saunaa.
Yksi asia jäi erityisesti mieleen: näin pienelle alueelle mahtuu hämmästyttävän monta erilaista kesäelämystä.
Neljän saaren kokonaisuuteen kuuluvat laadukas pizza, merimaisemat, uimaranta, sauna, luontopolut ja vielä mahdollisuus piipahtaa gurmeeravintolassa. Harvassa paikassa Helsingissä saa yhdessä iltapäivässä näin paljon vastinetta lauttalipulle.
Skiffer Liuskaluoto
Avoinna 2026: säävarauksella 1.5. alkaen koko kesäkauden.
Hinnat: snacks 4,90–9,90 euroa, salaatit 16,50–19,90 e, liuskat 13,90–20,90 e, jälkiruoat 7,40 e.
Kenelle: urbaanille nuorisolle täydellisen kesäillan viettoon, ystäväporukoille, lapsiperheille ja kaikille, joita kiinnostaa saarihyppely, merimaisemat ja hyvä pizza.
Pihlajasaaressa on monta tapaa nauttia kesäpäivästä
”Mikä mahtaa olla pukeutumiskoodi?”
Ystäväni kysymys oli aiheellinen, sillä Helsingin suosituimpiin kesäretkikohteisiin kuuluva Pihlajasaari tunnetaan myös naturistirannastaan.
Huoli pois, sillä pukeutumiskoodi on tavallisen kesäinen: shortsit, teepaita, uimapuku ja aurinkolasit riittävät mainiosti. Naturistirannalle täytyy hakeutua tarkoituksella, ei sinne vahingossa eksy.
Kesäisin saarelle pääsee JT-Linen lautalla joko Merisatamasta tai Ruoholahdesta, ja jo vartin merimatka virittää retkitunnelmaan. Lautta saapuu läntiseen Pihlajasaareen, jossa sijaitsevat uimaranta, kioski ja ravintola. Itäiselle saarelle kuljetaan siltaa pitkin.
Pihlajasaari tarjoaa paljon muutakin kuin ravintolan. Saarilla voi kulkea rantapolkuja kallioille, grillata omia eväitä katoksissa, uida ja telttailla. Kierroksella vastaan tuli iloisia lapsiperheitä, ystäväporukoita ja pariskunta, joka näytti löytäneen saarelta romanttisen piilopaikan.
Ravintola Pihlajasaari sijaitsee vuonna 1883 valmistuneessa Villa Hällebossa. Vanha keltainen huvila kallioiden kupeessa on yhtä viehättävä kuin ympäröivä saaristomaisema. Hieman notkuva lattia muistuttaa rakennuksen historiasta ja vain lisää tunnelmaa. Aterioida voi joko isossa salissa tai ihastuttavalla terassilla.
Ruokalista istuu täydellisesti rennolle saariretkelle. Tarjolla on lohikeittoa, salaatteja, voileipiä, kanakoreja ja ilahduttavasti myös silakkapihvejä, joita ravintoloissa näkee nykyään aivan liian harvoin.
Valintani oli aina houkutteleva kalalautanen. Koska annos oli saariravintoloiden asteikolla suhteellisen edullinen, 20 euroa, arvelin saavani kevyehkön iltapalan.
Olin väärässä. Lautaselle oli koottu suorastaan pieni saaristolaispöytä: useita sillejä, reilusti kylmäsavulohta, skagenia, uusia perunoita, suuri salaatti ja vielä saaristolaisleipää. Kun noudin annoksen kassalta, viereisen seurueen ulkomaalainen nainen jäi häkeltyneenä tuijottamaan sitä.
Ei muuta kuin ääntä kohti. Nälkä auttoi, mutta selvisin vain puoleenväliin annosta, vaikka tein parhaani ja palan painikkeena oli iso olut. Kaikki, mitä jaksoin syödä, oli mahtavaa. Kalalautanen osoittautui hinta-laatu-määrä-suhteeltaan saariretkieni parhaaksi.
Yksin se on hyvä syy nousta Pihlajasaaren lauttaan. Kirsikkana kakun päällä on ystävällinen ja nopea palvelu.
Ravintola Pihlajasaari
Avoinna 2026: päivittäin 16.5.–30.8.
Hinnat: salaatit 18,50 euroa, muut pääruoat 18–24 e.
Kenelle: retkeilijöille.