Tutkimusmatkalle Ylä-Savoon pääsee helposti pitkin viihdyttäviä tarinareittejä. Kuusi kulttuurimatkailureittiä johdattaa vieraan alueen historian, luonnon ja taiteen äärelle.
Helena Raunio
4.8.2026 Junamatkalla kohti Iisalmea on aikaa pohtia, mitä Pohjois-Savon pohjoisosan yläsavolaisuus oikein on.
Mieleen tulevat oman äidin sutkautukset, kuten ”naara itelles ennen kuin muut kerkiää”. Savolaisuuteen kuuluu sekin, että myönteistä tai kielteistä suoraa vastausta on joskus vaikea saada – mikä taitaa olla sitä savolaista leikkisyyttä ja niin sanottua kieroutta.
Ylä-Savo on järvien, metsien ja soiden maata. Siitä huolimatta alueella on pitkä ja ansiokas teollisuusperinne, mikä on tuonut töitä alueelle. Tämän päivän kulttuuritapahtumat, museot ja näyttelyt kertovat puolestaan rikkaasta kulttuurihistoriasta.
Keitä sitten ovat yläsavolaiset? Iisalmen kaupungin lisäksi Ylä-Savon seutukuntaan kuuluu kuusi naapuripaikkakuntaa, Vieremä, Lapinlahti, Keitele, Kiuruvesi, Pielavesi ja Sonkajärvi. Kaikissa yhteensä on noin 50 000 asukasta.
Savolaisittain Iisalmeen on lupsakka saapua ja aloittaa oma löytöretkensä.
Kuuden valmiin kulttuurireitin varrella voi seurata Juhani Ahon jalanjälkiä, kuulla Koljonvirran taistelujen tarinoita, nähdä alueen kirkkoja, pysähtyä luontokohteisiin sekä tutustua paikalliseen taiteeseen ja kulttuurivaikuttajien kädenjälkeen.
Asemalaiturilla ei enää hoppuilekaan. Tuntuu kuin leppeänä kesäpäivänä kaikki matkustajat olisivat jo lomalla. Tilanteeseen sopii hyvin savolainen sanonta: ”Aeka ei ou jänikse selässä”.
Ortodoksista kulttuuria ja sotien muistoja
Rautatieasemalta on kätevää lähteä etsimään nähtävyyksiä. Niihin voi tutustua edullisesti vaikka kaupunkipyörän selästä, sillä Iisalmella on kaikkiaan 12 kaupunkipyöräasemaa. Myös paikalliset majoittajat lainaavat mielellään pyöriä, talvella myös suksia.
Ensimmäiseksi voi suunnata vaikkapa Kirkkopuistoon katsastamaan iisalmelaisten merkkihenkilöiden muistomerkit.
Reitti voi kulkea myös ortodoksisen Profeetta Elian kirkon ja sen vieressä sijaitsevan entisen Iisalmen Evakkokeskuksen kautta, jossa nykyisin toimii hotelli Golden Dome.
Lue lisää Golden Dome -hotellista: Yövyin täällä – Iisalmen bysanttilainen hotelli on nähtävyys jo itsessään
Jotkut ortodoksikävijät ovat pitäneet kirkon arkkitehtuuria sinänsä erikoisena, koska sen on suunnitellut suomalainen Ilmari Ahonen. Freskot maalasivat Vladimir Loupanov ja Vasili Feodorov vuosina 1994–1995. Maalaustyössä noudatettiin 1100–1300-luvuilla yleistynyttä slaavilaista tyyliä.
Kirkon ikonostaasin on veistänyt bulgarialainen Jordan Ivanov. Ikkunalasityöt ovat Viktor Nikitenkon käsialaa.
Iisalmen Evakkokeskus rakennettiin vuonna 1989 seurakuntatilaksi tuomaan esiin rajakarjalaista kulttuuria. Katon kultainen kupoli rahoitettiin evakkonaisten leipomien karjalanpiirakoiden tuotoilla. Ilman tätä talkootyötä ei siihen olisi ollut varaa.
Lapinlahdella toimii samaa teemaa jatkava Suomen asutusmuseo. Siellä pääsee sukeltamaan arkeen, jota sadat tuhannet suomalaiset elivät viime sotien jälkeen.
Asutusmuseon kokonaisuuteen kuuluu vuonna 1952 valmistunut, alkuperäisessä asussaan säilynyt rintamamiestalo ulkorakennuksineen. Museo on avoinna kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.
Muurinpohjalettuja ja mykyrokkaa
Iisalmen torilla pääsee maistamaan paikallista herkkua, yläsavolaista muurinpohjalettua, joka sai vuonna 2025 EU-nimisuojan.
Toki torilla on lettujen ja kahvin lisäksi usein myynnissä myös esimerkiksi uusia perunoita ja mansikoita.
Torin reunalla sijaitsee Iisalmen kauppahalli, joka juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta historiaansa.
Kauppahallissa Väisäsen Kotiliha myy kahvio- ja lihatuotteita. Tarjolla on aamiaista ja lounasta – ja keskiviikkoisin savolaista perinneruokaa, mykyrokkaa.
Lisäksi kauppahallissa voi ihastella käsityöliikkeiden värikkäitä lankoja niin, että neuloosi saattaa yllättää!
Patsaat johdattavat panimomuseoon
Torilta voi aloittaa myös OLVI-säätiön lumoavan taidekävelyn. Torin reunalla komeilee kuvanveistäjä Eemil Halosen Kalapoika-patsas vuodelta 1916.
Parin korttelin päästä löytyvät Halosen veistämät Lähteen haltiatar (1921) ja Pohjolan emäntä (1940).
Taidekävely päättyy säätiön ylläpitämälle Panimomuseolle, jonka pihassa on Anu Matilaisen teos Olvin synty vuodelta 1991. Suihkukaivomonumentti johdattelee matkailijan sisään rakennukseen, jossa toimii museon ohessa ravintola Olvi-Oluthalli.
Panimomuseoon kuuluu oluenpanon historiaa esittelevän perusnäyttelyn lisäksi Olvin henki -elämystila audiovisuaalisine kierroksineen, perustajasuku Åbergien konttori ja laboratorio. Esillä on myös menneen ajan mainosmaailmaa.
Museossa on pakko ihmetellä, kuinka rikas panimoperinne Suomessa on ollut. Lähes 150 vuoden jälkeen Olvi on ainoa Suomessa itsenäisenä säilynyt suuri panimo.
Tänä päivänä Olvi on kansainvälinen juomakonserni, jonka pääkonttori ja tuotantolaitos sijaitsevat yhä Iisalmessa.
Kirjailija Juhani Ahon matkassa
Iisalmen Kirkkopuistossa seisoo vuonna 1779 rakennettu kustavilaistyylinen Kustaa Aadolfin kirkko, vanhin Pohjois-Savon nykyisistä kirkkorakennuksista.
Kirkon ja kellotapulin välisellä hautausmaalla lepää kirjailija Juhani Aho (1861–1921), alun perin Johannes Brofeldt. Hänen hautakivensä reliefin on tehnyt hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt.
Aho syntyi Lapinlahdella Väärnin pappilassa, jossa hänen isänsä Theodor Brofeldt toimi apupappina. Rakkaudella kunnostettuun pappilamiljööseen voi tutustua etukäteisvarauksella ympäri vuoden.
Tuleva kirjailija ei ollut vielä viittäkään, kun isä sai viran Iisalmen seurakunnasta ja perhe muutti Mansikkaniemen kappalaispappilaan Iisalmen Koljonvirralle.
Sanavalmiina ”Ukko Ruuhvelttinä” tunnettu Brofeldt työskenteli Iisalmen emäseurakunnan pappina 55 vuoden ajan ja sai rovastin arvonimen.
Juhani Aho asui Mansikkaniemessä vuoteen 1876 asti. ”Syrjään suuren maailman valtateiltä ja sen ihmisvirralta”, hän kirjoitti kirjassaan Papin rouva.
Mansikkaniemellä toimivassa Juhani Ahon museossa on monenlaista esineistöä hänen elämänsä varrelta, esimerkiksi työpöytä ja kalastusvälineitä sekä polkupyörän rekisteriote; Aho oli Suomen ensimmäisiä polkupyöräilijöitä. Museo on avoinna 15.5.–31.8. joka päivä kello 10–18.
Rautatie ennen rautatietä
Vaikka Aho oli maalta kotoisin, hänen onnistui nousta kansainvälisestikin tunnetuksi kirjailijaksi ja päästä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä peräti 16 kertaa Nobel-ehdokkaaksi. Palkintoa hän ei kuitenkaan koskaan saanut.
Maineesta ja kunniasta huolimatta hän on tokaissut: ”Sisimmässäni minä varmaan olen enemmän kalamies kuin kirjamies.”
Tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvan Rautatien Aho kirjoitti Lapinlahdella vuonna 1884 – ennen kuin siellä edes oli rautatietä.
Lapinlahden rautatieasema rakennettiin vuosina 1900–1902 samaan nikkarityyliin kuin Lapinlahden kirkkokin (1880). Se näkyy rikkaina ulkovuorauksen puu- ja maalauskoristeina ikkunoiden ja ovien vuorilistoissa ja räystään alla konsoleissa.
”Lähtemisen tunne on polttanut mieltä”, Aho on tuumaillut.
Lapinlahdella on myös Rautatien päähenkilöiden Matin ja Liisan nimeä kantava liikenneasema, ”Mualimanmatkoojan pyssääspaekka”.
Suomen sodan taisteluja
Iisalmen historia on täynnä tarinoita, jotka vievät matkailijan ajassa taaksepäin. Kukapa ei olisi lukenut Vänrikki Stoolin tarinoita ja kuullut eversti Sandelsin vaiheista Suomen sodassa (1808–1809).
Ylä-Savon valmiiksi suunnitelluilla matkailureiteillä pääsee tutustumaan sodan kuuluisaan Koljonvirran taisteluun. Sandelsin komentamat joukot löivät siinä ylivoimaisen venäläisosaston, joka yritti päästä siltaa pitkin virran yli.
Juhani Ahon museon viereltä lähtevällä Koljonvirran historiapolulla voi kulkea taistelukentälle läpi hiljaisten metsien, joissa näkyvät vielä tykistöasemat ja korsut.
Venäläisten joukkojen komentaja, ruhtinas Dolgoruki kaatui taistelun loppuvaiheessa. Hänelle on pystytetty oma muistomerkki, joka sijaitsee polun varrella.
Tutustu kaikkiin Ylä-Savon tarinareitteihin täällä.
Lisätietoja:
Lue myös: Yövyin täällä – Sokos Hotel Koljonvirta tarjoaa ripauksen luksusta arkipäivään