Turussa käy aina samalla tavalla. Kotiin lähtiessä miettii, miksei kaupungissa tule poikettua useammin. Viimeksi vieraillessa löytyi jälleen yksi hyvä syy palata: viihtyisä Café Eino Kauppatorin laidalla.
2.7.2026 Aamuvirkkuna kotimaanmatkalaisena suuntasin Turun torille heti kuuden jälkeen, sillä majoituspaikassani ei ollut tarjolla aamiaista. Café Eino oli jo auki ja muutama kanta-asiakas kahvin ja leivonnaisten äärellä. Koiratkin näkyivät olevan tervetulleita.
Kahvilan vitriini sai suorastaan pään pyörälle. Valitsin juustolla ja kasviksilla täytetyn ruissydämen ja ison kahvin, joiden nauttiminen kauniisti sisustetulla terassilla oli juhlaa.
Kun seuralaisenikin oli kymmenen tienoilla heräillyt, pääsin toteuttamaan salaisen haaveeni eli syömään samana päivänä vielä toisen aamiaisen, aivan kuten hobitit tekevät.
Kakkosaamiaisen siikatartarleipä osoittautui taivaalliseksi. Pikkumunkki oli sen jälkeen juuri sopivan kokoinen makea suupala. Britakakkukin olisi houkutellut, mutta sitä en kyennyt enää testaamaan. Seuralainen kehui erityisesti voicroissantia ja sen kanssa tarjottua kirsikkahilloa.
Café Eino kertoo arvoikseen hyppysellisen paikallisuutta, sylillisen välittämistä ja ripauksen laatua. Kokemuksen perusteella lupaus pitää. Palvelu oli ystävällistä, tuotteet tuoreita ja lähiraaka-aineista tehtyjä.
Vappu Ikonen