MTB-pyöräilyn vasta-alkajana tämä on ollut ensimmäinen talveni, että olen uskaltautunut ulkoiluttamaan sähkömaastopyörääni hankien käärimillä metsäpoluilla.
On ollut huumaavaa huomata, kuinka lumi tekee taikojaan: Se tasoittaa kesällä haastaneet kivenmurikat ja peittää vielä syksyllä petollisen liukkaana kiiltäneet juurakot.
Talvipyöräily metsissä on kuitenkin hyvin säästä riippuvaista. Jos lumisateet ja pakkasolosuhteet ovat sattuneet tiettyyn asentoon, pyöräilijä saa varautua mutkittelemaan kapealla polulla hiki hatussa ja tasapainottelemaan kieli keskellä suuta.
Keski-Suomessa talvipyöräilyyn on kuitenkin tarjolla sellainen reitti, jossa polun kapeutta ei tarvitse stressata.
Hankasalmen ja Konneveden rajalla Häähninmäkeen on talkoovoimin kunnostettu lähes 25 kilometrin pituinen maastopyöräilyreitti, joka tarjoaa talvipyöräilyyn uusia elämyksiä.
Häähninmäessä retkeilee vuosittain 8 000–10 000 kävijää, osa pyöräilijöitä, osa patikoitsijoita tai muita retkeiljöitä. Häähninmäen maastopyöräpolku on lähes metrin leveä ja siinä on kovaksi tampattu pohja.
Pyörän ei siis tarvitse välttämättä olla läskipyörä, vaan kapeampikin rengas pysyy pinnalla uppoamatta. Eikä mutkia tarvitse ottaa senttimetrin tarkkuudella, sillä baanalla riittää leveyttä.
Paikallinen maastopyöräilijä Pekka Rossi ylläpitää ja kunnostaa polkua telamönkijällä ja itse tuunaamallaan kalustolla.
Toiminta pyörii vapaaehtoisten tukimaksujen ansiosta. Ulkoilijoiden maksamilla summilla katetaan polttopuut, tuvan ja näkötornin ylläpito sekä polkujen talvi- ja kesäkunnostus.
Talven kelit ovat sääherran hallussa, mutta ainakin puitteet pyöräilylle ovat Häähninmäen ulkoilualueella kunnossa. Alueella on kolme pyöränpesupaikkaa, kuusi huussia, tupa sekä yöpymiseen soveltuvia mökkejä. Saunaakin voi vuokrata.
Eväshetkiä arvostavalle Häähninmäessä on hyvät oltavat: On laavupaikkoja polttopuineen, on makkaranpaistoon sopivat nuotiopisteet, löytyy jopa grillejä.
Pekka Rossi lähti ystävällisesti itse opastamaan meille reittiä, kun saavuimme Häähninmäen Purtomäen parkkipaikalle.
Kokeilimme ensin vähän mäkisempää osuutta, mutta tällä kertaa keliolosuhteet olivat nastarenkaattomalle seurueellemme liian haastavat: Polulla oli jäätä, jonka päälle oli satanut ohut kerros pakkaslunta.
Sähköavustusta tai liian kovaa polkaisuvoimaa ei voinut juuri käyttää ylämäessä ilman, että takapyörä lähti alta. Alamäessä taas jarruttaminen aiheutti saman reaktion.
Pidimme tuumaustauon ja nautimme eväät Häähninmäen näkötornissa.
Ruokailun aikana keli oli muuttunut sen verran, että osa seurueesta jatkoi testailemaan Rautapuron lähellä kiemurtavia maastopyöräreittejä.
Tasaisella ja leveällä polulla polkeminen sujui. Hiljalleen luottamus renkaan pitoon kasvoi, vähitellen myös vauhti. Emme silti paahtaneet täysillä vaan nautiskelimme tunnelmasta. Lumen peittämät puut pehmensivät äänimaiseman. Hiljaisuuden rikkoi vain renkaiden rapina lumeen.
Polut ovat aloittelijallekin helppoja, mutta välillä kuitenkin sopivan haastavia. Maastopyöräilyn harrastelija saa täältä onnistumisen elämyksiä, pientä jännitystä ja liikunnan riemua raikkaassa ulkoilmassa.
Välillä pysähdyimme taukopaikalle paistamaan makkaraa. Pekka Rossin Nalle-koira havitteli makupaloja.
Nuotiolla istuskellessa hämärä laskeutui hankasalmelaisen maiseman ylle. Pääsimmekin kokeilemaan loppumatkasta pyöriemme lamppujen tehoa. Valokeila rajasi polun selvänä ja houkuttelevana renkaiden eteen. Tänne tulisin vielä uudestaan!
Tarina: Elina Saarinen
Kuvat: Elina ja Joona Saarinen
Millainen tarina kotimaanmatkailusta sinulla on mielessäsi? Lähetä tarinasi osoitteeseen toimitus@matkailulehti.fi.
Palkitsemme julkaistavat tarinat Matkailulehden näytenumerolla. Kysythän aina luvan julkaisuun jutussa ja kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.