Helsinkiläisessä Amos Rex -taidemuseossa avatun argentiinalaistaiteilijan näyttelyn suurikokoiset installaatiot hämärtävät todellisuutta niin, että katsoja ei voi enää luottaa omiin silmiinsä siinä, mitä hän ympärillään näkee.
Vappu Ikonen
11.10.2025 Helsingin Lasipalatsissa toimiva Amos Rex on tullut tutuksi pitkiä jonoja keräävistä menestysnäyttelyistä ja rakennuksen sisäpihan upeista muodoista, jotka kutsuvat sekä lapsia että lapsenmielisiä kokeilemaan kukkulakiipeilyä.
Menestykseksi uskaltaa jo povata myös 8. lokakuuta avautunutta näyttelyä, jossa on esillä Leandro Erlichin illuusioilla leikkiviä kookkaita teoksia.
Vuonna 1973 syntynyt argentiinalainen on erikoistunut installaatioihin ja käsitetaiteeseen. Hänen tuotantoaan on nähty laajalti niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan museoissa, mutta Amos Rexin näyttely on lajissaan ensimmäinen Suomessa ja Pohjoismaissa.
Erlich itse on kuvaillut työskentelyään näin:
”Luon rakenteita, jotka käynnistävät mielikuvia ja ajatuksia ja avaavat ovia uusiin todellisuuksiin. Näen teokseni eräänlaisina välineinä, jotka kannustavat vuorovaikutukseen ja leikkiin katsojien kesken. Ymmärrän taiteen keinona kehittää uusia tapoja ymmärtää maailmaa – fyysisesti, henkisesti, poliittisesti ja symbolisesti.”
Helsingissä Erlichin töistä on nähtävillä muun muassa Pilvet, Jalkakäytävä, Kadonnut puutarha ja Hissilabyrintti. Suurikokoisiin teoksiin pääsee astumaan sisään. Joitakin joutuu kiertämään ennen kuin varsinainen idea aukeaa.
Siirtymät teosten välillä ovat varsin pimeitä. Niihin toivoisi mielellään pientä valaistusta.
Taide saa kiipeilemään seinille
Amos Rexin näyttelyn lippulaivateos on Rakennus, alkuperäiseltä nimeltään Bâtiment.
Museon keskusteluoppaan Miklas Hoggardin mukaan teos on lokalisoitu juuri Helsinkiä varten rakentamalla taiteilijan ohjeiden mukaan katajanokkalaista jugendrakennusta muistuttava julkisivu lähes todellisessa koossa.
”Taiteilijan tiimi kävi välillä tarkistamassa työn edistymistä”, Hoggard kertoo.
Rakennuksen ihmishahmot näyttävät kiipeilevän seinillä ja kelluvan ilmassa. Erlich haastaa näin reaalimaailman ja kehottaa katsojaa tarkastelemaan maailmaa ja tuttuja asioita uusin silmin.
Miklas Hoggard näyttää itse mallia ja käy pitkälleen Rakennuksen horisontaaliselle seinustalle eli siis lattialle. Valtavat peilit heijastavat hänen kuvajaisensa seinälle, jolla opas keikkuu kuin painovoimaa uhmaten. Illuusio saa nauramaan ääneen.
Hyvän mielen taidetta, tasokasta sellaista.
Erlich itse kutsuu taidettaan myös poliittiseksi. Mihin hän mahtaa viitata?
”Hyvä kysymys”, vastaa Hoggard ja tunnustaa miettineensä samaa itsekin.
”Poliittista aspektia voisivat olla esimerkiksi rakennukset materiaalina, niihin kuluvat resurssit ja mukaan tuotu ajan kuluminen”, hän pohtii.
Taiteilija myös matkustaa ahkerasti ympäri maailmaa, ja se ehkä koettelee hänen omaatuntoaan. Peräti kolme näyttelyn kymmenestä teosta käsittelee nimenomaan matkustamista.
Luokkahuone esittelee vanhanaikaisen luokkahuoneen surullisen tyhjänä.
”Se voisi viitata vaikka siihen, että jokaisella ei ole mahdollista opiskella tai että koulutukseen ei ole kaikkialla riittävästi varoja. Loppujen lopuksi teosten tulkinta on tietysti katsojasta kiinni.”
Taidetta saa tulkita, mutta ei ole pakko. Visuaalisesti vaikuttavat teokset toimivat sellaisinaankin ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Amos Rex
Leandro Erlich 8.10.2025–6.4.2026
Avoinna: ma ja ke–pe kello 11–20, la–su kello 11–17 (tiistaisin kiinni)
Erityistä: museossa vietetään joinakin keskiviikkoina rauhallista aamua, jolloin ei saa käyttää puhelinta eikä muutenkaan puhua äänekkäästi.
Aiheesta aiemmin:
Salaperäiset sammaljätit valtaavat Lasipalatsin aukion Helsingissä