Luonto- ja metsäammattilaisten kirjoittamasta opaskirjasta selviää, kuinka mikroretkeilystä voi ammentaa makrokokemuksia.
Vappu Ikonen
12.1.2026 Istuskelin kerran toukokuun lopulla puistossa, jonne ilmestyi myös pieni, lyhyenläntä seurue. Läheisen päiväkodin kolmevuotiaat olivat lähteneet kevätretkelle, ihan niin kuin eskarit ja oikeat koululaisetkin.
Retkeläisillä oli huomioliivit ja naru, johon tomerat patikoijat tarttuivat. Sitten marssittiin kaikille sopivaa tahtia laajahkon puiston ympäri. Kymmenen minuutin taivalluksen jälkeen seurasi jokaisen retken huippuhetki: piknik-ruokailu luonnon helmassa.
Lopuksi kerättiin oikeaoppisesti roskat mukaan ja lähdettiin tepsuttamaan takaisin kohti päiväkotia.
Ylpeydestä pakahtuvien taaperoiden seuraaminen ilahdutti taatusti muitakin katselijoita kuin minua. Lasten innostus arkipäiväisten luontoilmiöiden äärellä tavallisessa kaupunkipuistossa on jotain, mistä meillä kaikilla on opittavaa.
Erja Mutasen ja Mirja Nylanderin ihastuttava kirja Löytöretkiä lähiluonnossa – Mikroretkeltä makrokokemuksia (Readme.fi, 2025) tiivistää oman tuntemukseni viimeisellä sivullaan:
”Kaikista mukavinta lienee se, että mikroretkeilijä tuntee sydämessään jatkavansa lasten ja lapsenmielisten iät ja ajat harrastamaa pienimuotoista retkiseikkailua kotipihasta käsin. Lapsenahan toteutetaan luonnostaan mikroretkeilyn perusjujua: mikroskooppisen pieni eli lähelle, lyhyesti ja pienimuotoisesti. Eväsmehu, leivät ja pullat käydään nauttimassa kotiovelta näköetäisyydellä olevalla kivellä.”
Vauvoille ja vaareille
Erja Mutanen on ympäristöinsinööri ja eräopas, Mirja Nylander metsän keskellä asuva metsätieteilijä, joka on tutkinut metsien terveysvaikutuksia. Yhdessä he ovat luoneet nautittavan ja inspiroivan, kaunokirjallisuutta lähenevän tietopaketin lähiluonnon ihmeistä.
Kirja sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille luonnon ystäville. Voin kuvitella isovanhempien ja pikkulasten paneutuvan teokseen yhdessä ja käyvän sen jälkeen kokeilemassa vaikkapa eläinten jäljitystä lähimetsässä. Opuksesta voivat saada uusia oivalluksia myös hardcore-vaeltajat ja pitkän matkan patikoijat.
Teksti on niin huolellista ja kauniin runollista, että se kelpaa sellaisenaan myös iltalukemiseksi. Mieleen nousee vertailukohtana jopa luontokirjallisuuden klassikko, Henry David Thoreaun Elämää metsässä (1854).
Rennosti luonnon ehdoilla
Luonnossa liikkuminen tunnetusti laskee verenpainetta ja sydämen lyöntitiheyttä ja edistää stressistä palautumista. Pienetkin lähiretket tarjoavat annoksen raitista ilmaa ja nostavat itsetuntoa: sainpa tänäänkin lähdettyä ulos.
Kirjoittajat kertovat, ettei mikroretkeilylle löydy virallista määritelmää, mutta ”se on esimerkiksi havainnoivaa luonnossa liikkumista ja luonnon kokemista kaikin aistein”.
Mikroretkeily on myös mielentila ja asenne. Tärkeintä on lapsenomainen uteliaisuus.
Mikroretkeilyyn kuuluvat lisäksi kiireettömyys ja rentous, liikkuminen luonnon ehdoilla ja omien voimien huomioiminen.
Neljän vuodenajan verran mahdollisuuksia
Kirja on jaettu neljän vuodenajan mukaisiin osioihin. Sää on tässä oppaassa ainoastaan pukeutumiskysymys tai kuten kirjoittajat toteavat: ”sää on hyvä syy” – siis mikä tahansa sää.
Joka vuodenaikaan mahtuu monenlaisia teemaretkiä. Talvella voidaan tutkia jälkiä lumessa, tähtitaivasta ja kuutamoa tai talventörröttäjiä hangella.
Kevään tuloa voi ihastella jokien ja ojien ensimmäisten sulapaikkojen äärellä ja seurata sen etenemistä muuttolintujen paluusta ja hiirenkorvien puhkeamisesta ensimmäisten villiyrttien keräämiseen.
Suomen ihmeellinen kesä taas tarjoaa loputtomasti valoa, ötökkäretkiä ja vaikkapa vain lepohetkiä riippumatossa. Ehkä parasta aikaa on kuitenkin uhkea syksy. Marjat ja sienet ovat loistava syy lähiretkeilyyn, samoin ruska, lintujen lähtömuutto ja luontovalokuvaus.
Ikään kuin viidentenä vuodenaikana kirja esittelee erikseen vielä marras- ja joulukuun eli Suomen luonnon pimeimmät kuukaudet, jotka tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden hämärän ja hiljaisuuden kokemiseen. Lopuksi voi juhlia ensilunta valon voittona pimeydestä.
Upea kuvitus säestää tekstiä
Kirjan vuodenaikoja kuvittavat upeat valokuvat. Nekin ohjaavat katseen lähelle, hyönteisiin, kasveihin, eläinten jälkiin ja vaikkapa suosikkisiirtolohkareeseen.
Lopussa on vielä tuiki tärkeä osuus Luonnossa liikkujan aakkoset, jossa annetaan vielä muutama vinkki ja esitellään retkeilijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Jokaisenoikeudet ovat suomalainen kansallisaarre, jonka mielellään siirtää seuraavillekin sukupolville.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi tulta ei saa sytyttää missä tahansa. Kirjan lukuisissa tietoiskuissa kerrotaan tämäkin ja neuvotaan selvittämään lähin tulistelupaikka tulikartta.fi-sivustolta.