Jyväskyläläinen Kissanviikset on pitänyt sekä oman kaupungin asukkaat että muualta tulevat ruokavieraat kylläisinä ja tyytyväisinä jo vuodesta 1963.
Vappu Ikonen
3.8.2026 Jyväskylä oli 1960-luvulla svengaava paikka. Vuonna 1956 perustettu Pohjoismaiden vanhin kaupunkitapahtuma Jyväskylän kesä kokosi yhteen ajan taiteilijat ja intellektuellit.
Alun perin musiikkipainotteinen tilaisuus laajeni yhteiskunnallisia aiheita käsitteleväksi festivaaliksi. Opettajankoulutusseminaarinsa ansiosta Jyväskylä oli lähes sata vuotta tunnettu myös nuorisokaupunkina, ja 1960-luvun nuoriso tuppasi olemaan radikaalia.
Tähän henkiseen maastoon perustettiin vuonna 1963 bistrohenkinen ravintola Kissanviikset. Alkuvuosina paikassa sai erinomaisten aterioiden lisäksi nauttia jazzmusiikista. Musiikki-illat jäivät, mutta maine ruokaravintolana kasvoi.
Perustaja Sirkka Parviainen myi ravintolansa 1980-luvun lopulla, mutta muutaman vuoden jälkeen henkilökunta lunasti sen itselleen voidakseen suojella Kissanviiksien alkuperäistä henkeä ja tyyliä.
Lohta ja lankkupihviä
Seurueemme testasi kuusikymppisen ravintolan heinäkuisena sunnuntai-iltana vuonna 2026. Otimme alkuun Kyrön Napue Ginistä tehdyt dry martinit, joiden yhdeksän euron hinta veti pääkaupungin hintatasoon tottuneilla suun hymyyn.
Oman kesämenyyni hinta levensi hymyä: 28 eurolla sai raikkaan salaatin, annoksen täydellisesti kypsennettyä lohta ja sekä hillon että tuoreiden mansikoiden höystämän jäätelöpallon. Crème fraîche -kastikkeen ja kesäkasvisten säestämä pääruoka oli sekä ulkonäöltään että mauiltaan kuin heleä suvipäivä.
Seuralainen valitsi paikan klassikon eli maineikkaan lankkupihvin. 40 euron hinta ei ollut liikaa muhkeasta, mediumina paistetusta sisäfileepihvistä, béarnaisekastikkeesta, herkullisen voisesta duchesseperunasta, parsoista ja herkkusienistä.
Toinen seuralaiseni jätti hänkin alkuruuan väliin ja siirtyi suoraan 34 euron ahvenannokseen. Maistuvat, kevyesti paneroidut ahvenfileet tarjottiin crème fraîche -kastikkeen, tilliperunoiden, porkkanoiden ja pinaatin kanssa.
Molempien pääruuat olivat niin täyttäviä, etteivät he suunnitelmista huolimatta jaksaneet enää jälkiruokia.
”Erilainen ja hyvä”
Kissanviiksien pienehköä salia hallitsevat klassinen tumma puu ja valkeat pöytäliinat. Eri puolilla näkyvät pienet, diskreetit kissaveistokset tuovat sisustukseen hauskaa särmää.
Jokainen pöytä oli täynnä koko illan, ja ovella kävi jatkuvana virtana toiveikkaita sisäänpyrkijöitä.
Ystävällinen tarjoilija selitti ruuhkan johtuvan siitä, että Kissanviikset on kaupungin ainoa sunnuntaisin avoinna oleva à la carte -ravintola. Varmaan se on osaselitys, mutta tuskin pöydät täyttyisivät, jos ravintola ei pystyisi lunastamaan palvelulupaustaan.
Sirkka Parviaisen mukaan ”ravintolan on oltava erilainen ja hyvä – ei keskinkertainen”. Poikkeuksellisen miellyttävine palveluineen Kissanviikset edustaa nykyisessä turbulentissa maailmassa sekä erilaisuutta että oikeanlaista pysyvyyttä.