Lieksan Kolilla on syksyn mittaan kunnostettu ulkoilureittejä ja taukopaikkoja. Työhön on kuulunut myös puuston poistamista Eero Järnefeltin ja I. K. Inhan aikoinaan ikuistamilta maisemapaikoilta.
Heikki Hamunen
6.11.2026 Kolin kansallispuiston ulkopuolella töitä on tehty yksityisten maanomistajien metsissä. Tuloksena on lisää vaihtoehtoja patikointiin, maastopyöräilyyn ja polkujuoksuun muun muassa Kolin kylän ja Loma-Kolin välillä.
Räsävaaralla työhön on kuulunut myös puiden kaatoa.
”Yhteisiä maisemiahan nämä ovat. Reitit vievät niin pienen alan, että niillä ei ole merkitystä. Kolin matkailun palvelua tuotetaan sillä, että metsässä on reittejä ja taukopaikkoja”, sanoo kolilainen Osmo Tolvanen.
Tolvasen metsään rakennettiin näkötorni 1990-luvulla. Sittemmin metsätila on siirtynyt Tolvasen pojalle, joka hänkin suhtautuu reitistöön myönteisesti.
Jo kesällä Tolvasten metsään raivattiin tilat uudelle kotalaavulle, kuivakäymälälle ja puuliiterille. Samalla sorastettiin uusi pysäköintialue sekä osa Räsävaaran huipulle vievästä reitistä.
Erityisen mielissään Osmo Tolvanen on siitä, että raivatuilta maisemapaikoilta avautuvat nyt samat näkymät, joita Eero Järnefelt ja I. K. Inha ikuistivat 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Tolvaset haluavat pitää maisemat avoimina jatkossakin.
”Kun tällaiset taiteilijat ovat aikanaan paikalla käyneet ja tallentaneet maisemia, hyvin tärkeitähän ne ovat. Tähänkin kun tuodaan rinnalle Inhan ottama kuva 1900-luvun alusta, niin siinähän Kolin mäet ovat melkein puuttomia”, Tolvanen sanoo.
”Ei Koli kansallispuiston rajalle lopu”
Hyvillä mielin ulkoilureittien tuunaamisesta on myös kolilainen Jorma Kukkonen. Hänenkin mailleen on rakennettu uusi laavu, kuivakäymälä ja puuliiteri.
”Eihän tämä paha homma ole. Pitäähän Kolilla vipinää olla”, Kukkonen sanoo laavun penkillä, josta on suora näkymä puolen kilometrin päähän kotiovelle.
Maanviljelijänä työuransa tehnyt Kukkonen on palvellut 1990-luvulta lähtien myös Kolin matkailua. Tehtävät ovat kattaneet muun muassa kiinteistöhuoltoa ja lumitöitä.
”Ei Koli lopu kansallispuiston rajalle. Kylä on täynnä kahviloita, on ala- ja yläkoulu, kukkapuutarha ja veistospuisto”, Kukkonen listaa.
”Ulkoilemaankin voi hyvin välillä lähteä muualle kuin kansallispuistoon. Kolista jää aika paljon kokematta, jos liikkuu koko ajan samoilla urilla.”
Kestävän matkailun puolesta
Ulkoilureittien kunnostamistyöt tehdään Kolin reitistöjen saavutettavuus -hankkeessa, jota rahoittaa muun muassa Euroopan maaseuturahasto.
Itä-Suomen elinvoimakeskuksen Mika Pirinen sanoo, että reitistöhanke on poikkeuksellisen suuri Pohjois-Karjalassa. Toisaalta tarvekin on mittava.
”Kolin kansallispuiston ydinalueella retkeilypaine on kova. Ydinalueen reitit ovat kuluneet voimakkaasti, eikä palveluvarustus kaikilta osin vastaa tarpeita”, Pirinen kertoo.
Kansallispuistoa hallinnoivan Metsähallituksen aiempaa pienemmät resurssit eivät helpota tilannetta. Alueen kehittämiseksi on Pirisen mukaan haettava uusia keinoja.
Investointi reitistöön parantaa vastuullisen ja kestävän matkailun mahdollisuuksia. Laajemmalle ulottuvat reitit luovat pohjaa ympärivuotisille ohjelmapalveluille ja houkuttelevat matkailijoita viipymään alueella pidempään.