Helsingin saaristo on kesäisin valtavan upea, ja tarjolla on retkikohteita myös niille, joilla ei ole omaa venettä. Lauttamatkan päässä odottavat merimaisemat, historialliset ympäristöt ja ravintolat, joiden tunnelma vaihtelee saaristolaisromantiikasta fine diningiin.
Teksti ja kuvat: Vappu Ikonen
18.6.2026 Helsingin saaristoon pääsee helposti sekä kaupungin omilla saaristoaluksilla että yksityisillä yhteysveneillä ja lautoilla.
Ennen lähtöä kannattaa tarkistaa sekä lauttojen aikataulut että ravintoloiden varaustilanne, sillä monet saariravintolat ovat suosittuja juhla- ja hääkohteita.
Saariravintolassa vierailu ei yleensä ole kovin edullista, sillä hinnoissa on maisemalisää ja lauttaliputkin maksavat. Vastineeksi saa kuitenkin merellisiä elämyksiä ja tunnelmaa, joita kaupungista ei löydy.
Ravintoloiden hinnoittelussa ja tyyleissä on eroja, ja kaikille kohderyhmille löytyy sopivia vaihtoehtoja.
Yhtä hyvin saarihyppelyä voi toteuttaa omien eväiden voimin. Tällöin kannattaa tarkistaa, onko kohteessa tulistelupaikkoja ja tulenteko sallittua vierailun aikaan.
Merellä sää voi vaihtua nopeasti, joten mukaan kannattaa pakata sekä aurinkovoidetta että ylimääräinen vaatekerros.
Testasimme kolme viehättävää kohdetta päiväretken tai kesäillan määränpääksi: Ravintola Saaren Sirpalesaaressa, Iisi Bistron Vallisaaressa ja ravintola NJK:n Valkosaaressa.
Esittelemme lisää upeita saariravintoloita sarjan toisessa osassa kesäkuun lopulla.
Sirpalesaaren klassikko hemmottelee näkymillä ja saariston mauilla
Yhdysvene Sirpalesaareen lähtee Eiran rannasta Merisatamasta. Vene liikennöi ravintolan aukioloaikoina kolme kertaa tunnissa, ja matka kestää vain pari minuuttia.
Tunnelmoinnin voi aloittaa kävelyllä lauttarantaan kesäisen Kaivopuiston tai Eiran halki. Eiran isot huvilat ovat kauneinta Helsinkiä, ja matkan varrelta voi bongata komisario Palmu -elokuvasta tutun ”Rygseckin huvilan”.
Ravintola Saaren valttikortti on sijainti. Terassilta ja ravintolasalista avautuvat merimaisemat ovat koskettavan upeat. Aurinkoisena iltana länteen avautuvista pöydistä voi ihailla näyttävää auringonlaskua. Kaihtimet auttavat, jos häikäisyä on liikaa.
Ruokalista nojaa vahvasti saariston klassikoihin. Tarjolla on muun muassa skagenia, kalakeittoa, kuhaa, lohta ja saaristolaislautasia sekä Ahvenanmaan pannukakkua. Myös kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja löytyy hyvin.
Me keskityimme tällä vierailulla alkuruokiin ja jälkiruokiin. Kirkas kalakeitto oli erinomainen: yksinkertainen, raikas ja riittävän runsas.
Alkuruokana tilattu Sirpalesaaren salaisuus osoittautui nimensä veroiseksi, sillä pöytään kannettiin pääruokakokoinen lautasellinen täynnä herkkuja: sillejä, graavilohta, salaatteja, karitsaa ja mausteista makkaraa.
Seuralaiseni alkoholiton ruusu-raparperijuoma oli maukasta, sopivan kirpeää eikä liian makeaa. Itse tilasin proseccoa ja rieslingiä, joiden raikkaus miellytti.
Tyrnillä viimeistelty pannacotta nousi yhdeksi kesän parhaista jälkiruokaelämyksistä.
Ravintola Saari toimii myös John Nurmisen Säätiön yrityskummina ja osallistuu Itämeren suojelutyöhön.
Ravintola Saari
Avoinna 2026: 1.5.–26.9.
Hinnat: alkuruoat 13,20–22,90 euroa, pääruoat 29,50–42,90 e, jälkiruoat 12,50–14,50 e.
Kenelle: merimaisemien, hyvän ruoan ja kiireettömien kesäiltojen ystäville.
Vallisaari yhdistää historian, luonnon ja rennon ruokailun
Vallisaari on yksi Helsingin kiehtovimmista retkikohteista. Vielä muutama vuosikymmen sitten saari oli vanhana sotilassaarena suljettu yleisöltä.
Saari avattiin vuonna 2016, ja nykyisin siellä voi kulkea vanhojen linnoitusten, rehevän luonnon ja merimaisemien keskellä.
Kauppatorilta lähtevä JT Linen lautta kuljettaa vierailijat perille parissakymmenessä minuutissa, ja matkan aikana voi ihastella Helsingin merellistä siluettia, Eteläsataman saaria ja Suomenlinnaa.
Vallisaaresta on tullut valtavan suosittu, ja etenkin joka toinen vuosi järjestettävän Helsinki Biennale -taidenäyttelyn aikana lauttajonot venyvät.
Vuosi 2026 on Biennalen välivuosi, mutta Vallisaaressa on runsaasti muitakin tapahtumia Lautallepääsyn voi varmistaa ostamalla liput ennalta verkosta.
Vallisaaren erityisyys syntyy luonnon ja historian yhdistelmästä. Osa saaresta on edelleen suljettua aluetta ja kasvillisuus herkkää, joten merkityillä poluilla pysyminen on välttämätöntä. Se ei vähennä elämyksen arvoa.
Reitit kulkevat lähes viidakkomaisen kasvillisuuden ja vanhojen sotilasrakennelmien lomassa. Niistä pisin, Aleksanterinpolku, on kolmen kilometrin mittainen.
Ravintolatarjonta on rentoa ja mutkatonta. Valkoisten pöytäliinojen sijaan saarella nautitaan kahviloista, terasseista ja bistroista, joihin voi tutustua täällä.
Valitsimme lounaspaikaksi Tykistölahdessa sijaitsevan Iisi Bistron, joka lupaa tarjoilla saariston parasta kalakeittoa. Keiton saapumista sai odottaa turhankin pitkään, mutta lopputulos palkitsi. Täyteläisessä liemessä oli savulohta, uusia perunoita ja tilliöljyä, ja annos nautittiin saaristolaisleivän kera.
Vallisaari
Avoinna 2026: toukokuun lopulta syyskuun loppuun.
Iisi Bistron hinnat: ranskalaiset 6 euroa, toastit 11 e, keitot 15,50–17,50 e, salaatit 17–19 e.
Kenelle: luonnon, historian, taiteen ja rennon saaristotunnelman ystäville.
Valkosaaren pitsihuvila tarjoaa klassista fine diningia
Eteläsataman edustalla sijaitseva Valkosaari tunnetaan parhaiten perinteikkään Nylands Jaktklubbenin (NJK) näyttävästä pitsihuvilasta. Valkoinen, vihreäkattoinen rakennus on yksi Helsingin tunnetuimmista merellisistä maamerkeistä.
Purjehdusseura on Suomen suurin ja vanhin, perustettu jo vuonna 1861. Nykyinen kuvankaunis ravintolarakennus valmistui vuonna 1900 ja kuuluu kaupungin klassisiin juhla- ja illallispaikkoihin.
Sisällä vieraita odottaa tummin puupaneelein sisustettu ravintolasali, jonka ikkunoista avautuvat silmiä hivelevät näkymät Kaivopuistoon ja Eteläsatamaan.
Hellejaksojen aikaan salissa saattaa tulla kuumat oltavat. Oma vierailumme osui toukokuun puoliväliin, jolloin ikkunan takana liitelivät kesän ensimmäiset pääskyset.
NJK:n keittiö edustaa klassista fine diningia, ja ruokalista vaihtuu sesonkien mukana. Toukokuussa listalla nähtiin muun muassa lohicarpacciota, matjessilliä, nieriää ja sisäfileetä, jälkiruokana suklaakakkua ja NJK Messiä, jota voi kuvailla hienoksi versioksi pappilan hätävarasta.
Ruokalistaa tutkiessamme päädyimme tyypilliseen naisten valintaan: kaksi alkuruokaa ja jälkiruuat jos jaksetaan.
Toast skagen oli erinomainen ja niin runsas, että täytettä riitti myös lämpimälle hapanjuurileivälle. Toinen valintani oli matjessilli Ahvenanmaan pannukakun kanssa, pieni mutta erittäin onnistunut annos.
Seuralaiseni lohicarpaccio keräsi kehuja erityisesti kalan tuoreudesta ja sitruksisista mauistaan. Raikas annos olisi toiminut ilman chiliäkin.
Tartar käänsi seuralaiseni suun hymyyn, sillä se oli alkuruuaksi ruhtinaallisen suuri ja maustettu anteliaasti parmesaanilla.
Kuten usein käy, kaksi alkuruokaa osoittautui riittäväksi. Jälkiruoan sijaan päädyimme jakamaan petit fours -annoksen, jonka pikkuruiset leivokset olivat täynnä makua. Erityisesti jäi mieleen mustikkainen, timjamilla maustettu juustokakku.
Illan kruunasi lämminhenkinen ja huomaavainen palvelu onnistuneine juomasuosituksineen.
Ravintola NJK
Avoinna 2026: toukokuun alusta syyskuun puoliväliin.
Hinnat: alkuruoat 17–22 euroa, pääruoat 28–37 e, jälkiruoat 7–17 e.
Kenelle: historian, perinteiden ja klassisen fine diningin ystäville.